Mies juo ja nainen kantaa huolta. Näinkö se yhä on?
Minna Canthin tunnettu näytelmä, Työmiehen vaimo (1885), käsitteli epätasa-arvoa ja alkoholismia omana aikanaan radikaalilla tavalla. Näytelmän alussa hulttiomainen ”työmies”, Risto, ja tunnollinen Johanna menevät naimisiin. Oikeus Johannan omaisuuteen siirtyy avioliitossa Ristolle, joka on pian juonut Johannan säästöt ja saattanut perheensä ahdinkoon. Johanna koettaa selviytyä tilanteessa parhaan kykynsä mukaan, mutta laki on Riston puolella ja eikä juuri muutakaan tukea ole tarjolla. Liikoja juonipaljastuksia tekemättä voi todeta, että näytelmä ei pääty Johannan kannalta mitenkään mukavasti. Risto taas painelee esiripun sulkeutuessa tyytyväisenä ystävänsä kanssa ”anniskeluun”.
Näytelmän ensi-illasta on pian 140 vuotta ja vuosien varrella moni asia on muuttunut paljon parempaan suuntaan. Silti tuntuu, että perusasetelma on edelleen samantyyppinen. Kun Päihdeneuvontaan ottaa yhteyttä ihminen, joka on huolissaan puolisonsa päihteidenkäytöstä, hän on tyypillisesti nainen. Päihde, joka aiheuttaa suhteeseen huolta ja haittoja, on yleisimmin alkoholi.
Mies juo ja nainen kantaa huolta. Onko tämä tosiaan edelleen näin onnetonta?
Ei sentään. Jokaisen tarina on omanlaisensa ja stereotyyppinen kuva renttumiehestä ja uhriutuvasta naisesta harvoin löytää vastinetta todellisuudesta. On totta, että läheisen osa ei vieläkään ole helppo. Jos liikaa juova puoliso ei itse ole havahtunut ongelmaansa eikä ole motivoitunut hakemaan apua itselleen, niin kaikkein läheisimmillä ja rakkaimmillakaan on lopulta aika vähän mahdollisuuksia muuttaa tilannetta. Toisen puolesta kun ei voi raitistua. Yksinäisyyden kokemukset ovat edelleen tavallisia:
Koin yksinäisyyttä tilanteissa, joissa kaipasin ja toivoin päihderiippuvaisen valitsevan alkoholin sijaan minut, perheen ja yhteisen ajan. Jäin puolisona tai perheenä alkoholille aina toiseksi. Tunsin musertavaa surua, yksinäisyyttä ja pettymystä siitä, että minä ja me emme riitä. Myös juhlissa yritin kontrolloida puolisoni juomista ja koin yksinäisyyttä, kun sain noottia ystäviltä siitä, että moitin hänen juomistaan. Tuntui ettei kukaan ymmärrä mitä yletön juominen meille aiheuttaa, enkä uskaltanut kertoa ongelman laajuutta ystäville.
Nykyään läheisillä on onneksi rutkasti paremmat mahdollisuudet saada tukea ja päästä eroon tilanteeseen liittyvistä yksinäisyyden, häpeän ja väärän syyllisyyden tunteista. Vaikka päihdeongelmiin liittyy edelleen stigmaa ja häpeää, niin sen luonnetta, lieveilmiöitä ja vaikutusta läheisiin ymmärretään koko ajan paremmin. Myös läheisillä on ihan lainkin mukaan oikeus tukeen. Riippumatta siitä, onko liikaa juova itse hoidon piirissä.
Kun Päihdetoimijoiden läheistyön verkosto kysyi läheisiltä, mitä haluaisivat sanoa niille, jotka kokevat olevan yksin huolensa kanssa, vastaukset olivat täynnä lämpöä ja kannustusta:
”Hakeudu vertaisten pariin, puhu ja kuuntele. Kannattele ja jää kannatettavaksi. Yhteisössä on voimaa tässäkin kohtaa. Ja mikä tärkeintä, meillä jokaisella on oma elämä elettävänä, sen kun muistaa, pystyy pistämään läheisasiaa omaan kontekstiinsa. Ei voi elää ja valita toisen puolesta, ainoastaan itsensä.”
”Hae apua itselle. Jos sinä et ole kunnossa ja jaksa, et voi auttaa muitakaan. Niin kauan on toivoa, kun on elämää.”
Uskon, että jos Työmiehen vaimo siirrettäisiin nykypäivään, niin näytelmä päättyisi toisin. Esiripun sulkeutuessa Johanna painelisi tyytyväisenä ystävänsä kanssa vertaisryhmään.
Painaako läheisen päihteiden käyttö mieltäsi? Mietitkö, miten toimia? Päihdeneuvonnan ammattilaiset kuuntelevat ja ovat tukenasi, kun etsit ratkaisuja tilanteeseen ja haluat ylläpitää omia voimavarojasi. Päihdeneuvonta vastaa numerossa 0800 900 45, maksutta ja luottamuksella, 24/7.
Sitaatit ovat vastauksia Päihdetoimijoiden läheistyön verkoston kyselyyn. Verkosto keräsi nimettömällä kyselyllä läheisten kokemuksia tammikuussa 2024. Kyselyyn vastasi 81 läheistä. Verkosto järjestää tänä vuonna viidettä kertaa Läheisten päivän. Tänä vuonna teemana on ”Et ole yksin”.
