Kansalaisjärjestöt ovat kestävän yhteiskunnan edellytys
Kansalaisjärjestöt ovat suomalaisessa yhteiskunnassa tärkeitä ja vaikuttavia arvolähtöisiä toimijoita, jotka täydentävät julkisen sektorin, markkinoiden ja perheiden kykyä huolehtia kansalaisten hyvinvoinnista. Järjestöt toimivat usein siellä, missä muut tahot eivät pysty tai halua toimia – erityisesti haavoittuvien ryhmien parissa, jotka uhkaavat jäädä ilman riittävää huomiota.
Suomessa väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen tähtäävä käytännön työ on pitkälti järjestöjen varassa. Ennaltaehkäisyllä lisätään hyvinvointia mutta myös säästetään kustannuksissa, jotka syntyisivät ongelmien kärjistymisen seurauksena. Tiedämme hyvin, että päihdehoito tai sosiaalinen syrjäytyminen työstä ja koulutuksesta päihdeongelmien vuoksi on yhteiskunnalle sekä inhimillisesti että taloudellisesti kalliimpi vaihtoehto kuin ongelmien ehkäisy.
Kansalaisjärjestöt tarjoavat toimintaa, jota julkinen sektori ei kykene tuottamaan joko poliittisen kiinnostuksen puutteen, byrokratian tai resurssipulan vuoksi. Kansalaiskyselyissä järjestöihin luotetaan ja niiden toimintaa pidetään tärkeänä. Ammattimaisesti johdetut kansalaisjärjestöt pystyvät yhdistämään asiantuntijuuden ja kansalaistoiminnan logiikat keskenään, mahdollistaen tuellaan samalla myös vapaamuotoisemman ruohonjuuritason toiminnan.
Kansalaisjärjestöjen merkitys ulottuu paljon laajemmalle kuin pelkkään tukeen ja vapaaehtoistoiminnan järjestämiseen. Järjestöt ovat usein eturintamassa ajamassa yhteiskunnallista muutosta, esimerkiksi lisäämällä lausunnoin ja kannanotoin tietoutta päihdehaitoista tai eri potilasryhmien tarpeista.
Kansalaisjärjestöillä on korvaamaton rooli suomalaisen yhteiskunnan kestävyyden ja kriisinsietokyvyn kannalta. Kun maassamme on tapahtunut jokin välitöntä reagointia vaativa kriisi, nopein apu on usein tullut juuri järjestöiltä.
Järjestöavustusten pienentyessä olennaista on tunnistaa tietoon perustuen eri ilmiöiden yhteiskunnallinen merkitys. Valitettavan usein päihdekentällä ilmiöiden mittasuhteet hämärtyvät. EHYTin toimialaan liittyen pelkästään alkoholia myydään Suomessa lähes 5 miljardilla eurolla joka vuosi. Nykyisellä avustustasolla järjestömme toimisi noin 1000 vuotta samalla euromäärällä millä eniten haittoja aiheuttavaa päihdettä maassamme ostetaan yhdessä vuodessa. Haittojen ehkäisyn resurssoinnin tulisi olla oikeassa suhteessa ilmiön laajuuteen.
Valtion kannattaa tukea järjestölähtöistä kansalaistoimintaa sekä tunnistaa toiminnan itseisarvo ja autonominen rooli osana toimivaa demokratiaa. Julkisen vallan tulisi nähdä kolmas sektori jatkossakin kumppanina, jonka tukeminen on sosiaalinen investointi. Epävarmoina aikoina suomalaisten terveyden ja hyvinvoinnin puolestapuhujana järjestöjen rooli on ehkä tärkeämpi kuin koskaan aiemmin. Tämä on viesti, joka myös päättäjien tulisi ottaa vakavasti poliittisesta taustasta riippumatta.
Teksti on julkaistu aiemmin Kompassi-lehdessä 3/2024
