Järjestöjen rooli sotessa

Näin ollen järjestötyö on soten kannalta sekä yleistä terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä että markkinaehtoista palvelujen tarjontaa.

Sote-lainsäädännössä ja tulevien maakuntien päätöksissä on erittäin tärkeää, että tämän toiminnan periaatteet ovat selkeät ja että hyvä työ voi jatkua ja vahvistua. Tähän liittyy läheisesti myös järjestöjen toiminnan rahoitus.

Järjestöjä voidaan rahoittaa kolmen kanavan kautta kohteesta riippuen:

1. Maakuntien ja kuntien suorat avustukset järjestöille.
2. STEAn avustus sekä
3. tulot markkinaehtoisesta ja kilpailutukseen perustuvasta palvelutyöstä, mikä on usein yhtiöitetty.

Maakuntien ja STEAn tulee luonnollisesti avustuksissaan täsmentää kohteita niin, että työ on vaikuttavaa ja laadukasta. Maakuntien ja kuntien tulee myös laatia valtuustokausittain hyvinvointisuunnitelma (ei kertomus), jossa hahmotetaan ja sovitaan, miten hyvinvointityö alueella kokonaisuudessaan tapahtuu: mikä on järjestöjen ja muiden toimijoiden rooli eri tehtävissä ja miten yhteistyö tapahtuu.

Eduskunta tulee valiokuntakuulemisten perusteella täsmentämään sote-lakeja ja niiden perusteluja niin, että järjestöjen hyvä työ voi jatkua ja vahvistua – koskien sekä yleishyödyllistä toimintaa että palvelutuotantoa. Mutta kun maakunnat ovat erilaisia, maakunnilla tuleekin olemaan paljon valtaa asian konkreettisessa järjestämisessä alueellaan. Sen vuoksi on tärkeää, että järjestöt ja myös kansalaiset ovat maakunnissa aktiivisia ja pyrkivät vaikuttamaan päätöksiin niin, että ne edesauttavat järjestöjen työtä väestön terveyden hyväksi ja soten tukemisessa.