Hyvät ja huonot rutiinit – mitä kannattaa säilyttää ja mistä luopua?
Pandemiatilanne pakotti jälleen kohtaamispaikat sulkemaan ovensa. Kaikkien paikkojen sulkeutuessa hiipii mieleen tunne elämän ulkopuolelle jäämisestä. Lohduttaako meitä, että kaikki muutkin ovat nyt samassa tilanteessa?
Viimeiset viikot olen miettinyt hyviä ja huonoja rutiineja. Korona katkaisi jo keväällä monelta arkea kannattelevat ja eteenpäin vievät hyvät rutiinit. Päivittäisen liikkeelle lähdön kohtaamispaikkaan kahvittelemaan ja vaihtamaan päivän kuulumiset, ystävien tapaamisen, kuntosalitreenit, kaikki ihanat liikunta- ja harrasteryhmät. Kun rutiini katkeaa, voi tuntua ylipääsemättömän vaikealta aloittaa se uudelleen. Kotiin ja pieniin kuvioihin passivoituu helposti ja mielenterveys- sekä päihdeongelmat voivat lisääntyä.
Jos rutiinit ovat katkolla pitkään, niin paluu entisiin menoihin voi ahdistaa ja pelottaa. Kynnys lähteä liikkeelle nousee yllättäen korkeaksi. Siksi kannattaa tehdä tikusta asiaa ja lähteä vaikka tuttuun ja turvalliseen kohtaamispaikkaan kahville tai lukemaan lehteä. Ehkä ystävän kanssa aloittaminen on helpompaa?
Tiiviisti kotona vietetty aika voi romahduttaa ikääntyneen fyysisen kunnon. Ihminen passivoituu, jolloin lähteminen tuntuu vaikealta ja varsinkin hankalat asiat jäävät tekemättä. Ja seuraavana päivänä toimeen tarttuminen voi olla vielä vaikeampaa. Tähän toivoisin kaikille sisua!
Nyt kun olemme jälleen sulkutilassa kannattaa miettiä pieniä omia tapoja. Pienet teot antavat merkitystä elämälle. Se voi olla niinkin pientä kuin päivittäinen liikunta, ruuanlaitto, viikoittainen puhelu ystävälle tai sukulaiselle, kodin siistinä pitäminen. Olemassaolon tunne vahvistuu pienilläkin teoilla ja epätoivo pysyy kauempana. Olen pakottanut itseni ulkoilemaan joka päivä. Luonnon ja vuodenaikojen havainnointi on tuonut lohtua synkältä tuntuvaan aikaan. Pian tulee taas aika, kun voimme kokoontua yhdessä kahvikupin äärelle vaihtamaan kuulumisia!
Päivittäiset ruokailutilanteet perustuvat myös rutiineille. Etätyössä työpaikan lounastauot ja pullakahvit jäävät väliin. Päivittäisen pullan jääminen pois voi tehdä hyvää vyötärölle, mutta jotenkin nämä sosiaaliset rutiinit pitäisi säilyttää. Päivän voi pelastaa yhteiset etäkahvit tai puhelu työkaverille. Yksinäisen työviikon jälkeen ei kannata ottaa tavaksi perjantaipulloa, sen suoma lohtu on hämäävää.
Toisaalta korona-ajan poikkeusolot ovat voineet toimia huonojen rutiinien katkaisijana. Pitää muistaa, että rutiinit ovat alkaneet tavoista ja niistä voi myös oppia pois. Baarin kantapöydässä kokoontuva päihteitä käyttävä porukka on voinut hajota, jolloin joku voi päästä irti kuvioista ja kantapöydän kutsusta. Tauko näistä rutiineiksi muodostuneista tavoista voi tuoda elämään jotain uutta. Muutenkin, jos on urautunut tekemään samaa polkua, miettimättä sen tarkemmin miksi, voi kaikki muutokset sysätä johonkin parempaan!
Jälleennäkemisiä ja kohtaamisia odotellessa!
