Humalahakuinen juomiskulttuuri muutettavissa
Suomalainen elinkeinoelämä ja työnantajat maksavat omasta tuloksestaan kustannukset, joita 2 miljoonaa alkoholin takia menetettyä työpäivää aiheutuvat joka ikinen vuosi.
Paradoksaalista kyllä, alkoholin aikaansaamat ongelmat eivät välity asenteistamme. Alkoholinhuuruiset illat ja pienessä sievässä vietetyt kesäpäivät herättävät meissä hilpeyttä. Lähes jokaisella suomalaisella on lähipiirissään Eino-setä, jonka punakalle nenälle ja iltaa kohden yhä nauravammalle käytökselle löydetään ymmärrystä. Kun suunnataan katse omalle asuinalueelle ja omaan työporukkaan, Einoja löytyy lisää. Samalla kun alkoholi voi tuottaa meille hyvinvointia, vaikuttaa se kielteisellä tavalla arkeemme. TNS-Gallupin tekemässä kyselyssä (06/2014) 62 prosenttia suomalaisista sanoi näkevänsä alkoholin aiheuttamaa häiriökäyttäytymistä asuinalueellaan, lähipiirissään tai työyhteisössään. 42 prosenttia vastaajista kertoi alkoholin vaikuttavan kielteisesti perheeseen, lapsiin tai omaan parisuhteeseen. Alaikäisten päihteidenkäyttöä näki joka toinen vastaaja. Näiden lukujen varjossa on helppo tunnistaa ilmiön laajuus.
Samalla kun jokaisen meidän juominen vaikuttaa aina myös muihin, kannamme me toisten alkoholinkäytöstä aiheutuvia seurauksia. Väkevimmin tämä näkyy tavassa, jolla siirrämme suomalaista alkoholikulttuuria ympärillämme oleviin lapsiin ja nuoriin. Varovaisten arvioiden mukaan suomalaisperheissä koetaan vuosittain 2,2 miljoonaa kertaa tilanne, jossa aikuiset ovat selkeästi humalassa lasten seurassa. Tämä tarkoittaa, että alkoholi on osa 6000 lapsen elämää joka päivä.
Onko lasten elämä pilalla vanhempien mahdollisen alkoholinkäytön takia? Ei toki, mutta on selvää, että lapsena nähty esimerkki muokkaa tapaa, jolla alkoholiin suhtaudutaan ja sitä, minkälaiseen alkoholikulttuuriin itse kasvaa. Samalla on monta syytä uskoa tunnelin päästä löytyvän valoa. Vanhempien sukupolvien suosima humalahakuinen vapaa-aika on monille nuorille ja nuorille aikuisille täysin vieras käsite. Yhä useammin työelämän vaativuus rajoittaa ihmisten juomista. Viikolla ei tee alkoholia mieli, koska naukkailu kostautuu väsymyksenä ja heikentyneenä keskittymiskykynä. Elämänsisältöä haetaan entistä useammin liikunnasta, ystävistä ja perheestä, humalajuomisen sijaan. Myös tietoisuus alkoholihaitoista on kasvanut sitä mukaa kun valistukseen on panostettu ja alkoholin yksilöllisistä vaikutuksista on uskallettu puhua avoimesti.
Orastava asenteiden muuttuminen on myönteinen asia. Jotta asennemuutos laajenisi koko väestöön ja varmistettaisiin sen jatkuminen, on orastavaa muutosta lannoitettava. On pyrittävä vahvistamaan yhteiskuntaa, jossa alkoholilla on nykyistä pienempi rooli. Arjen tasolla tämä merkitsee sitä, ettei alkoholi näy jatkuvasti omassa elämänpiirissä, jokaisessa kadunkulmassa ja mihin kellonaikaan tahansa.
Humalahakuisen juomiskulttuurin muuttaminen on mahdollista. Sekä edeltävällä että nyt istuvalla hallituksella oli mahdollisuus kääntää alkoholipolitiikan kurssi. Mahdollisuuteen ei kuitenkaan tartuttu. Oli hallituksen syy mikä hyvänsä, on rehellistä myöntää, ettei kulttuurin muuttaminen onnistu ilman ratkaisuja, jotka herättävät parranpärinää osassa suomalaisista. Kestävintä on tehdä päätöksiä, joiden myötä ihmisiä ei holhota vaan itsessä syntyy halu muuttaa käyttäytymistään. Yhteiskunnan tehtävä on tukea tätä kehitystä.
Tuomas Tenkanen
johtava erityisasiantuntija
EHYT ry
Juttu on ilmestynyt Kainuun Sanomissa, Aamulehdessä, Etelä-Suomen Sanomissa, Lapin Kansassa ja Turun Sanomissa
