Ehkäistään ongelmia – ei anneta niiden kasvaa

Kotien ovien taakse kätkeytyviä ja pahoin kärjistyneitä ongelmia, kuten köyhyys, syrjäytyminen, mielenterveysongelmat, päihteet ja väkivalta, kohtaa paljaimmillaan usein juuri poliisi, ensiapuhenkilöstö tai muu yhteiskunnassa virallista huolenpitoa, turvaa ja vastuuta toisista ylläpitävä taho. Jokaisella aikuisella on vastuu itsestään ja huollettavista lapsistaan, mutta silloin kun kaikki särkyy, tarvitaan yhteisvastuuta.

Jäin miettimään monia tuossa haastattelussa käsiteltyjä asioita ja sitä, mitä me päättäjät, kunnissa ja koko Suomessa voimme tehdä estääksemme inhimillisiä tragedioita ja niistä seuraavia ongelmia paitsi yksilöille, myös koko yhteiskunnalle. Tärkeintä varmasti on kaikenlaisen syrjäytymisen ehkäisy. On pyrittävä kaikin keinoin pitämään ihmiset yhteisen veneen kyydissä. On tasattava punnuksia, jotta heikomman alun tai äkkipudotuksen kokeneetkin pystyvät rakentamaan hyvän, turvallisen ja tasapainoisen elämän.

Se tarkoittaa eriarvoistumisen, mm. tulo-, koulutus- ja terveyserojen kasvun estämistä, varhaislapsuudesta alkaen. Päivähoidon, siis varhaiskasvatuksen tasapuolinen saatavuus, on ehdottoman tärkeää juuri niille perheille ja lapsille, joiden uhkana on tasapainoisen kasvun ja kehityksen järkkyminen. Hyvin resursoitu varhaiskasvatus ja peruskoulu, riittävän pienet ryhmäkoot ja osaava ammattikasvatus- ja opetushenkilöstö ovat suomalaisen hyvinvoinnin peruskalliota. Niitä ei pidä murentaa yhtään.

Syrjäytymisen uhka koskee jopa 160 000 suomalaisnuorta ja siten koko yhteiskuntaamme. Jotta satavuotias maamme voisi paremmin myös tulevaisuudessa, myöskään nuortemme toisen asteen koulutusta ja ammatin hankkimisen edellytyksiä ei saa heikentää ylisuurin leikkauksin. Ilman osaamista, ammattia ja työtä ei elämässä pärjää kukaan.

Kunnissa lasten, nuorten ja perheiden ongelmien varhaiseen tunnistamiseen ja ennaltaehkäisyyn laitetut eurot tuottavat todistetusti merkittäviä taloudellisia säästöjä, puhumattakaan inhimillisten tappioiden torjuntavoitoista. Kuilun pohjalle joutuneille on pystyttävä rakentamaan tikkaita, joten tukitoimiin on satsattava niiden työmäärän nähden riittävällä henkilöstömitoituksella. Perhe-, päihde-, mielenterveys- ja nuorisotyötä tekevää koulutettua henkilöstöä on kunnissa liian usein tarpeeseen nähden riittämätön määrä. Säästäminen ongelmien ennaltaehkäisystä ja hoitamisesta on hölmöläisten hommaa.

Ehkäisevä työ on kunnan kaikkien sektoreiden tehtävä. Vaikka sosiaali- ja terveyspalveluista tulee jatkossa vastaamaan maakunta, on kunnilla etulyöntiasema ja myös vastuu toimia varhaisen tuen edelläkävijänä, joka vahvistaa asukkaidensa omia voimavaroja selviytyä myös vastatuulesta ja arjen haasteista. Koulutuksesta ja elinvoimaisuudesta päävastuu jää jatkossakin kunnille. Elinvoimaisia kuntia Suomessa ei voi olla, elleivät ihmiset voi hyvin. Siksi siihen on keskityttävä ja panostettava huolella. 

Hanna Halmeenpää

kansanedustaja, Vihreät