Yläkouluun ja toiselle asteelle siirtyminen on nuorelle suuri muutos
Koulun alku on monelle nuorelle uuden vaiheen alku. Erityisesti siirtyminen yläkouluun tai peruskoulusta toiselle asteelle tuo mukanaan uusia kavereita, enemmän vapautta ja vastuuta sekä monia jännittäviä muutoksia. Samalla nuori tarvitsee aikuisen tukea enemmän kuin ehkä itse tai vanhempi tulee ajatelleeksi. Nivelvaiheet ovatkin tärkeitä hetkiä vahvistaa nuorta suojaavia tekijöitä – myös ehkäisevän päihdetyön näkökulmasta.
Koulut alkavat ihan näillä näppäimillä. Kesäloma jää taakse ja ajatukset kääntyvät vähitellen kohti arkea. Hankitaan uudet kynät, penaalit ja ehkä ne uudet farkutkin, koska vanhat ovat jo ihan last season. Vanhemmat puolestaan miettivät, miten teini saadaan taas aamuisin hereille kesäloman jäljiltä. Kuulostaako tutulta? Entä löytyykö teidän kotoanne nuori, joka jännittää tulevaa nivelvaihetta?
Nivelvaiheet, eli esimerkiksi alakoulusta yläkouluun siirtyminen, ovat nuoren elämässä varmasti yksiä jännittävimpiä virstanpylväitä. Joissakin tilanteissa koulu vaihtuu ihan fyysisesti. Saattaa tulla kokonaan uusi luokkaryhmä ja yhtäkkiä nuori, joka oli vielä keväällä koulun vanhin, onkin syksyllä koulun nuorin. Asetelma muuttuu kerralla täysin. Ei siis ihme, jos uusi vaihe jännittää. Nuori astuu ihan uuteen elämän vaiheeseen.
Nivelvaiheet saattavat joskus ravistella vanhoja ystävyyssuhteita. Kaverit saattavat mennä eri luokalle tai jopa eri kouluun. Vaikka tilanne ei olisi näin dramaattinenkaan, voi uusia ystävyyssuhteita syntyä ja vanhat kaveriporukat jäädä paitsioon. Tämä toki on täysin luonnollinen ilmiö ja osalle nuorista se ei aiheuta sen suurempaa ahdistusta. Mikäli nuori kuitenkin on se, joka jäi vanhasta porukasta ulos, eikä uusia kavereita löydy heti, on tilanne maailmanloppuun verrattavissa. Eikä mikään ihme, sillä vanhemmistaan pesäeroa tekevä teini tarvitsee ja kaipaa ystävyyssuhteita opetellakseen sosiaalisen kanssakäymisen peruspilareita. Teini-iän myllerryksessä kehittyy aivojen ”lennonjohto” eli etuotsalohko, joka vastaa esimerkiksi tunteiden säätelystä ja impulssikontrollista. Ilman päivittäistä kanssakäymistä muiden kanssa, ei aivot saa tarvitsemaansa harjoitusta tunnetaidoista ja itsesäätelystä. Ei siis kovin kaukana maailmanlopusta.
Koulujen nivelvaiheissa, voi puhe päihteistä vertaisten kesken lisääntyä. Tähän vaikuttaa yksinkertaisesti se, että nuoret ovat vanhempia ja päihdekokeilut tuppaavat tulemaan todennäköisemmiksi, mitä vanhemmaksi nuori tulee. Ryhmäpäine ei ole mikään vitsi. Jos päihteet näyttäytyvät keinona päästä mukaan porukkaan, saattaa kaveriporukkaa etsivälle nuorelle tulla paineita niitä kokeilla, vaikka oma tahtotila ei näin olisi. Koska aivot käyvät läpi suuria mullistuksia, on nuori altis riskikäyttäytymiselle, mitä päihteiden käyttämisen voidaan ajatella olevan.
Jos mietitään nivelvaihetta ja nuorten mahdollista päihteiden käyttöä, leimaa kumpaakin tilannetta yksi oleellinen seikka: huoltajat harvemmin ovat tilanteissa paikalla. Aikuisten tulee siis pyrkiä vaikuttamaan tilanteisiin ”etänä”. Miten tämä sitten tapahtuu, kysyt? Keskusteleminen aiheesta on hyvä tapa aloittaa. Nuoren ajatuksista kysyminen ei tarkoita automaattisesti utelua, kysy siis rohkeasti! Avoimet kysymykset ovat hyvä tapa toteuttaa ikätasoista päihdekasvatusta – yksinkertaistettuna käytä m-kirjaimella alkavia kysymyssanoja! Myös onko-sukuiset kysymykset toimivat yleensä. Mitä ajattelet tulevasta koulun vaihdosta? Oletko huomannut kaupungilla päihtyneitä nuoria? Nuorta olisi hyvä valmistaa haastaviin tilanteisiin etukäteen ja itsenäistymisen tarpeestaan huolimatta nuori kaipaa aikuisen tukea pystyäkseen tekemään itselleen edullisia päätöksiä. Ehkäisevässä päihdetyössä tiedetään, että elämäntaitojen harjoittelu vahvistaa nuorta suojaavia tekijöitä. Tällaisia taitoja ovat esimerkiksi päihteistä kieltäytyminen, omien arvojen tunnistaminen ja tunnesäätelyn harjoittelu.
Nivelvaihehan on toki myös silloin, kun peruskoulu päättyy ja siirrytään toiselle asteelle. Tässä kohtaa on hyvä huomata, että nuori tekee jo nuoresta iästään huolimatta, ensimmäisiä urapolkuun vaikuttavia päätöksiä. Ei mikään pikkujuttu siis! Nuori ottaa huomattavasti enemmän tässä kohtaa vastuuta omasta elämästään ja täytyyhän toki omaan työuraan liittyvät asiat ollakin oman päätäntävallan alla. Huoltajalle jää siinä kohtaa nuoren tukeminen ja tämän minäpystyvyyden vahvistaminen. Huomaa asiat, joissa nuori on hyvä, tilanteet, joissa hän loistaa ja tuo ne esiin. Muistuta, että hän on rakas ja riittävä, vaikka unelma-ammatti vielä antaisi odottaa itseään.
Huomaan, että usein ehkäisevästä työstä ajatellaan, että sen pitäjän tulee vähintään tietää kaikki päihteistä ja sisältää suunnilleen pariakrobatiaa ja räjähdyksiä, jotta se olisi vaikuttavaa. Todellisuudessa ehkäisevä päihdetyö on kuitenkin arjessa mukana kulkevia pieniä tekoja. Sitä, että huomataan toisessa hyvä ja aidosti kuullaan, mitä toisella on sanottavaa. Menehän siis ja tee hyvää ehkäisevää päihdetyötä kysymällä nuoreltasi, mitä kuuluu ja kertomalla tälle, että hän on rakas.
