Aikuinen, suojaa nuorta nikotiiniteollisuuden metkuilta

Nikotiinin käyttö ei näytä samalta kuin ennen. Tupakansavu ei enää leiju koulun nurkalla yhtä usein kuin ennen. Sen sijaan nikotiini piiloutuu makuihin, väreihin, somevideoihin ja tuotteisiin, jotka näyttävät harmittomilta, ja jopa hauskoilta. Mutta yksi asia ei ole muuttunut: nikotiiniteollisuuden tavoite.

Nikotiiniteollisuus tarvitsee jatkuvasti uusia käyttäjiä. Uusia nuoria. Uuden sukupolven koukuttumaan. Siksi WHO:n Maailman tupakattoman päivän teemana on tänä vuonna tupakka- ja nikotiiniteollisuuden nuoriin kohdistuvien markkinointitaktiikoiden paljastaminen. Kyse ei ole sattumasta vaan tarkasti rakennetusta mielikuvasta, jossa riippuvuus puetaan houkutteleviin makuihin ja kirkkaisiin väreihin.

Suomessa on tehty vuosikausien ajan valtavasti töitä sen eteen, että tulevat sukupolvet säästyisivät tupakoinnin haitoilta. Keinoina ovat olleet lainsäädäntö, päihdekasvatus ja ennen kaikkea aikuisten muuttuneet asenteet. Tupakointi onkin vähentynyt merkittävästi.

Mutta samaan aikaan nikotiiniteollisuus on kehittänyt uusia tuotteita tupakkatuotteiden rinnalle.

Nuoret eivät jää koukkuun vahingossa

Uusien tuotteiden käyttö on lisääntynyt nuortemme keskuudessa nopeasti. Lisäksi monet nuorista käyttävät useita nikotiinituotteita rinnakkain. Ja vaikka tuotteet näyttävät uusilta, niitä kaikkia yhdistää sama vanha aine: nikotiini. Voimakkaasti riippuvuutta aiheuttava myrkky.

Silti moni nuori ajattelee, ettei kyse ole mistään vakavasta. Eikä ihme.

Kun nikotiinipussi maistuu mintulta ja vape näyttää lelufiguurilta, harva nuori pysähtyy miettimään riippuvuutta tai haittoja aivojen kehitykselle. Juuri siihen nikotiiniteollisuuden markkinointi tähtääkin: siihen, ettei vaaraa huomattaisi ajoissa.

Moni aikuinen tietää kuitenkin omasta tai lähipiirinsä kokemuksesta, ettei nikotiiniriippuvuus ole mikään “huono tapa”, johon on päädytty tietoisesti ja jonka lopettaminen onnistuu vain tahdonvoimalla. Usein riippuvuus syntyy huomaamatta: kokeilunhalusta, halusta kuulua joukkoon tai hetkestä, jossa ei halua olla ainoa, joka sanoo ei. Ja silti siitä irrottautuminen voi kestää vuosia, eikä se kaikilta onnistu koskaan.

Samaan aikaan nikotiiniteollisuus kuiskuttelee somen kautta maailmanlaajuisesti yhä nuorempien lasten korvaan. Ei suoraan, vaan vaikuttajien, trendien, värien ja mielikuvien kautta. Siksi lapset ja nuoret tarvitsevat enemmän kuin koskaan aikuisia, jotka uskaltavat puhua nikotiinista ja siihen liittyvistä ilmiöistä rehellisesti. Sillä yksi tärkeimmistä nuoria suojaavista tekijöistä on edelleen aikuisten kielteinen suhtautuminen nikotiinituotteisiin. Sillä, mitä sanomme ja miten toimimme, on siis merkitystä, vaikka se ei aina siltä tuntuisikaan.

Kaikkea ei tarvitse tietää, keskustelu riittää

Siksi keskustelu kannattaa aloittaa ajoissa. Ei vasta silloin, kun herää epäily käytöstä.

Pienen lapsen kanssa keskustelu voikin alkaa helposti esimerkiksi maasta löytyvän nikotiinipussin tai tupakantumpin ihmettelystä. Murrosikäinen nuori saattaa kuitenkin arastella kysyä nikotiinituotteista aikuisilta pelätessään, että hänen ajatellaan olevan kiinnostunut niistä tai hänen epäillään käyttävän niitä. Meidän aikuisten kannattaa siis tarjota aktiivisesti mahdollisuutta keskusteluun esimerkiksi arjen havaintojemme kautta:

• ”Tuntuu, että nikotiinipusseja ja vapeja näkyy nykyään tosi paljon myös nuorten suosimissa paikoissa. Käytetäänkö sinun koulussasi tai kaveripiirissäsi niitä tai muita nikotiinituotteita?”
• ”Oletko nähnyt somessa nikotiinituotteiden mainontaa? Oletko miettinyt, miksi niitä mainostetaan juuri nuorille ja kuka mainoksista hyötyy?”
• ”Näin lehtijutun, jossa kerrottiin, että joissakin kouluissa on rajoitettu vessassa käyntejä koska nuoret ovat kokoontuneet niihin käyttämään vapea. Onko sinulle tarjottu joskus vapea tai muita nikotiinituotteita? Tiedätkö miten koulussasi toimitaan, jos oppilas jää kiinni nikotiinituotteiden käytöstä?”

Vaikka nikotiinituotteet muuttuvat, yksi asia pysyy samana: nuoret tarvitsevat ympärilleen turvallisia aikuisia, joiden kanssa keskustella. Kaikkea ei tarvitse osata tai tietää. Riittää, että uskaltaa kysyä ja kuunnella ajoissa.

Jos me emme tee sitä, joku muu tekee. Ja silloin äänessä on nikotiiniteollisuus.