Seurapaitapäivä muistuttaa yhteisöllisyyden merkityksestä

Olympiakomitean mukaan urheiluseuratoiminnan suurin vahvuus on yhteisöllisyyden voima. Juuri tuo yhteisöllisyys on syy siihen, miksi meidänkin perheessämme arki ja lomat on jo usean vuoden ajan aikataulutettu kolmen aktiivisesti harrastavan lapsen treeni- ja peliaikataulujen mukaan. Mitä tuo yhteisöllisyys sitten merkitsee lapsille ja nuorille?

Parhaimmillaan yhteisöllisyys urheiluseuratoiminnassa tarkoittaa sitä, että lapset ja nuoret kokevat kuuluvansa tiiviiseen ja tukevaan yhteisöön, joka jakaa yhteiset arvot, tavoitteet ja toimintatavat. Tämä yhteenkuuluvuuden tunne luo positiivisen ilmapiirin ja tarjoaa tukea niin urheilulliseen kehittymiseen kuin henkiseen hyvinvointiin. Yhteenkuuluvuuden tunne motivoi osallistumaan aktiivisesti ja sitoutumaan harrastukseen.

Minne tuo yhteisöllisyyden positiivinen imu sitten katoaa, kun UKK- instituutin johtajan, Tommi Vasankarin mukaan suomalaislasten ja nuorten kunto on heikompi kuin koskaan ja yhtenä ongelmana pidetään sitä, että liikuntaseuraharrastus lopetetaan entistä nuorempana?

Seuratessani eri lajien urheiluseuratoimintaa vanhemman ja toimihenkilön rooleista, olen havainnut paljon eroja siinä, miten joukkueiden yhteisöllisyyttä rakennetaan ja ylläpidetään. Väitän, että ainakin osa lapsista ja nuorista jatkaisi urheiluharrastustaan pidempään, jos panostaisimme ryhmien toimivuuteen enemmän. Havaintojeni perusteella suurin osa lapsista haluaa harrastaa juuri kuuluakseen johonkin ryhmään ja saadakseen kavereita. Voisimmeko siis panostaa turvallisen ja toimivan ryhmän rakentamiseen ja ylläpitoon, kun se tutkimusten mukaan ehkäisee myös syrjäytymistä ja suojaa esimerkiksi päihdehaitoilta?

Turvallisen ryhmän rakentuminen vaatii aikuisten tukea

Turvallinen ja toimiva ryhmä ei synny pelkästään pukemalla samanlaiset pelipaidat päälle, vaan vaatii meiltä aikuisilta aitoa kohtaamista, vuorovaikutusta ja aktiivista läsnäoloa. On tärkeää panostaa ryhmän toimivuuteen niin valmentajien, huoltajien kuin muiden aikuisten taholta. Kaikki aikuiset voivat edistää yhteisöllisyyttä omalla esimerkillään ja positiivista vuorovaikutusta tukien.

Joukkueen huoltajana toimiessani olen pyrkinyt luomaan avointa ja turvallista ilmapiiriä tervehtimällä jokaisen joukkueen jäsenen heidän saapuessaan treeneihin sekä kyselemällä päivän fiiliksiä jokaiselta erikseen samalla kun pyydän esimerkiksi vesipulloa täytettäväksi. Osa kertoilee paljon ja osa tyytyy kuittaamaan lyhyesti, mutta näin toimien olen saanut luotua hyvän keskusteluyhteyden jokaiseen.

Tämän lisäksi pyrin olemaan läsnä treeneihin valmistautumisessa koko ajan ja seuraan aktiivisesti ilmapiiriä pukukopissa. Näin pystyn havaitsemaan ja puuttumaan mahdollisiin konfliktitilanteisiin heti. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat, sitä vähemmän he tarvitsevat apua esimerkiksi varusteiden pukemisessa, mutta nuoretkin tarvitsevat aikuisen tukea ryhmässä toimimiseen ja sosiaalisten perustaitojen oppimiseen. Sosiaalisten taitojen harjoitteluun sopivat hyvin pukukopissa käydyt yhteiset keskustelut, joissa huolehdin, että kaikki joukkueen jäsenet pääsevät halutessaan osallistumaan keskusteluun ja kaikkien mielipiteisiin suhtaudutaan kunnioittavasti.

Nuorten kanssa toimiminen on palkitsevaa. Olen saanut viettää ihania hetkiä mahtavien nuorten kanssa ja nähnyt kuinka koko joukkue ponnistelee yhdessä mahdollistaakseen esimerkiksi joukkuetoverinsa maalintekohaaveen ja riemuitsee haaveen toteutuessa yhdessä.

Hyvä sinä, hyvä me, hyvä meidän joukkue! Merkitseehän seurapaita sinullekin yhteenkuuluvuutta ja ihania muistoja?

Sari Anjala toimii Nurmijärvi Seven Ringettes -seuran D-joukkueen huoltajana.