Ehkäisevä päihdetyö kouluissa ja oppilaitoksissa – Miksi pelkkä luento ei riitä?
Ehkäisevä päihdetyö, josta lasten ja nuorten parissa toimiessa käytetään usein termiä päihdekasvatus, on osa oppilaitosten työtä. Sen käytännön toteutus herättää kuitenkin monia kysymyksiä. Miksi pelkkä luento ei riitä? Miten huomioida resurssit, eri ikäryhmät ja koko yhteisö? Tässä kirjoituksessa tarkastelemme yleisiä haasteita ja esittelemme ratkaisuja, jotka pohjautuvat tutkimusnäyttöön ja kansainvälisiin suosituksiin, joiden pohjalta myös oma toimintamme EHYT:ssä on kehitetty.
“Tulisitteko pitämään koulullemme tun-nin luennon aiheesta X ?”
Tämä on pyyntö, joka Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n oppilaitostyölle usein esitetään. Ymmärrämme, että yksittäinen luento voi tuntua helposti järjestettävältä ja tehokkaalta ratkaisulta. Yksittäisten luentojen järjestäminen ei kuitenkaan ole päihdekasvatuksen vaikuttavuuden näkökulmasta järkevää. Tutkimusten mukaan vaikuttavuus syntyy vuorovaikutuksesta, osallistamisesta ja kokonaisuuksista, ei yksittäisestä tilaisuudesta, jossa tietoa kaadetaan luennoimalla tai kertomalla elämäntarina. Pelkkä luento jää helposti irralliseksi, eikä tue oppilaitoksen pitkäjänteistä päihdekasvatusta, eikä pelkkä elämäntarinan kertominen vähennä päihteiden käyttöä. Tutkimusnäyttö osoittaa, että yksittäiset interventiot eivät ole vaikuttavia. Tarvitaan hyvin suunniteltuja kokonaisuuksia, joita toteutetaan toistuvasti ja säännöllisesti. Päihdekasvatus on prosessi, ei projekti.
“Kaikille ryhmille omat tunnit? Ei taida meidän oppilaitoksessa onnistua.”
On totta, että päihdekasvatuksen järjestäminen vaatii resursseja ja voi tuntua hankalalta ja aikaa vievältä. Kokemuksemme kuitenkin osoittaa, että kun tahtotila ja ymmärrys päihdekasvatuksen merkityksestä on olemassa, ratkaisut ja tarvittava aika kyllä löytyy. Moni oppilaitos on onnistunut integroimaan päihdekasvatuksen osaksi arkea esimerkiksi teemaviikkojen avulla, yhteisten oppituntien järjestämisellä säännöllisesti aina samaan aikaan vuodesta tai projektityöskentelyllä, jossa oppilaat osallistuvat aktiivisesti. Kun päihdekasvatus nähdään osana hyvinvointityötä, se ei ole irrallinen lisä, vaan tukee opetussuunnitelman tavoitteita.
“Nyt on homma hoidettu, nuorille on annettu päihdekasvatusta.”
Päihdekasvatus pelkästään lasten ja nuorten parissa ei yksin riitä. Paras vaikuttavuus saavutetaan, kun päihdekasvatuksen näkökulmaa pidetään esillä oppilaiden lisäksi myös oppilaitoksen henkilökunnan ja huoltajien parissa. Kun oppilaitoksen henkilökunta ymmärtää päihdekasvatuksen merkityksen, osaa ja uskaltaa puuttua ajoissa päihteiden käyttöön ja ottaa käyttöön liittyvän huolen puheeksi, luodaan turvallista ja johdonmukaista toimintakulttuuria oppilaitokseen. Kun huoltajilla on riittävästi tietoa päihteiden käyttöön liittyvistä ilmiöistä ja keinoja keskustella päihteistä ja kaikesta muustakin, lapsilla ja nuorilla on tarvitsemaansa tukea kasvuunsa ja kehitykseensä. On tärkeää, että kasvattajien viesti päihteistä on yhtenäinen ja vahva.
“Meillä ei ole varaa tilata koulutuksia.”
Taloudelliset realiteetit luovat haasteita monin eri tavoin. Vaikka tilattavien menetelmiemme hinnat ovat matalat (niillä kustannetaan vain kouluttajien palkkiot ja matkakulut), oppilaitosten resurssit eivät aina riitä tilaamiseen. Siksi olemme tuottaneet laadukkaita, maksuttomia materiaaleja, joiden avulla oppilaitos voi toteuttaa päihdekasvatusta itsenäisesti ilman ulkopuolisia toimijoita. Materiaalit perustuvat vaikuttaviin menetelmiin ja ikäryhmäsensitiivisyyteen. Esimerkkejä maksuttomista materiaaleista ovat mm. Päihdeilmiö-video ja siihen liittyvät ohjeet, valmiit opetusmateriaalit ja opettajan oppaat eri ikäryhmille sekä huoltajille suunnatut materiaalit.
“Meillä on jo vuosia hoidettu oppilaitoksen päihdekasvatus tällä tavoin, jatketaan siksi samaan malliin.”
Tietoa päihdekasvatuksen vaikuttavuudesta tulee koko ajan lisää, joten käytettyjen menetelmien ja välineiden säännöllinen arviointi on tärkeää. Joskus myös unohtuu se, että eri ikäryhmät tarvitsevat erilaista lähestymistapaa. Se, mikä toimii alakoulussa, ei toimi lukiossa. Erityisen kriittisesti kannattaa suhtautua menetelmiin, joita ei ole arvioitu nykyaikaisen tutkimustiedon valossa. On tärkeää päivittää toimintatapoja ja varmistaa, että ne perustuvat tutkittuun tietoon, ovat kehitysvaiheeseen sopivia, tukevat lasten ja nuorten hyvinvointia parhaalla mahdollisella tavalla. Vanhojen käytäntöjen kriittinen tarkastelu on osa laadukasta ehkäisevää työtä.
Mitä kannattaa seuraavaksi tehdä?
On tärkeää ymmärtää, että päihdekasvatus ei ole irrallinen lisä, vaan osa opetussuunnitelmaa ja oppilaitoksen hyvinvointityötä. Kun se toteutetaan suunnitelmallisesti ja yhteisöllisesti, vaikutukset näkyvät pitkälle tulevaisuuteen: nuorten hyvinvointi paranee, riskikäyttäytyminen vähenee ja koko kouluyhteisö vahvistuu. Tästä on myös vahvaa tutkimusnäyttöä, joka nostetaan esiin mm. YK:n huume- ja rikostoimiston (UNODC) julkaisussa päihteidenkäytön ehkäisyn kansainvälisistä standardeista.
Miten aloittaa? Tee suunnitelma ja kirjaa päihdekasvatus osaksi oppilaitoksen hyvinvointisuunnitelmaa. Hyödynnä maksuttomat materiaalit ja aloita pienestä – ota käyttöön yksi menetelmä. Kouluta henkilökunta, sillä yhteinen ymmärrys on avain asian eteenpäinviemiseen. Oppilaitoksen johdolla on merkittävä rooli päihdekasvatuksen onnistumisessa. Osallista huoltajat viestimällä avoimesti ja tarjoamalla tietoa. Arvioi ja kehitä – tarkista, että käytössä olevat menetelmät ovat ajantasaisia.
