Hyväksyvä kohtaaminen vahvistaa nuorta

Jos aikuinen ei ole nuoren tukena jakamassa mieltä painavia asioita, jäävät ne nuoren yksin kannettaviksi.

Lehteä lukiessani vastaani tuli psykoterapeutti Martti Siiralan (1966) ajatus ”Se mikä ei tule yhdessä jaetuksi, jää jonkun yksin kannettavaksi.” Ajatus pysäytti. Yhteen lauseeseen kiteytyy paljon. Nuorten kanssa työtä tekevänä ajattelin mitä tämä erityisesti heidän kohdallaan tarkoittaa.

Kuinka nuoret, jotka eivät osaa kertoa heidän mieltänsä painavista asioista tai jostain, jota heille on tapahtunut, reagoivat yksin kantamisen taakkaan? Entä kuinka me aikuiset voimme olla nuorten apuna ja tukena sanoittamassa näitä koettuja tunteita tai tapahtumia? Muistammeko kysyä nuoren kuulumisia, uskallammeko pysähtyä nuoresta heräävän huolen äärelle?

Nuori ihminen on vasta rakentamassa omaa identiteettiään ja hahmottamassa sitä, kuka hän on tässä maailmassa. Nuori vasta opettelee elämään. Jokainen meistä on tehnyt virheitä etsiessään omaa itseään ja omaa tapaansa olla olemassa. Nuoret voivat lisäksi olla hyvin mustavalkoisia. Heillä myös tulevaisuuden aikajänne on huomattavasti lyhyempi kuin meillä aikuisilla. Lisäksi nuori saattaa kantaa syyllisyyttä ja häpeää. Ottaa harteilleen stigman taakan, josta syystä voi kokea tiettyjen ovien olevan häneltä iäksi suljettu.

Jos nuorella ei ole ketään kenelle puhua kokemuksistaan tai elämästään, mieli voi alkaa oireilla ja koettu emotionaalinen taakka tulla raskaaksi kantaa. Sanoittamattomat tunteet ja kehoon koteloituneet kokemukset voivat johtaa oman pahan olon keventämiseen keinoin, jotka kääntyvät lopulta nuorta itseään vastaan. Nuori saattaa käyttää päihteitä tunteiden säätelyyn. Ne voivat tuoda hetkellistä helpotusta ahdistuneisuuteen tai masentuneisuuteen tunteiden turtuessa, mutta eivät lopulta kuitenkaan kevennä koettua tunnekuormaa.

On erittäin tärkeää, että me aikuiset kohtaamme nuoret avoimesti, pysähdymme hetkeen. Sanomme ääneen, että meidän kanssamme voi puhua mistä vaan ja mistä vaan voi selvitä. On meidän tehtävämme luoda turvallinen, luottamuksellinen ja vuorovaikutuksellinen tila, jossa nuori rohkaistuu avaamaan oven omaan maailmaansa. Silloin hänen ei tarvitse kantaa kaikkea yksin omilla harteillaan.

Ja kun hän jakaa taakkaansa, meidän tehtävämme on olla tämän luottamuksen arvoisia, kuunnella ja tukea. Jos nuoren oma mielikuva itsestään ja tulevaisuudestaan on syystä tai toisesta kaventunut, meidän aikuisten vastuulla on nuoren kanssa keskustellessa pitää toivoa yllä ja nähdä ne lahjat ja se hyvä, mikä nuoressa on. Etsiä yhdessä ratkaisuja. Vahvistaa nuoressa sitä tunnetta, että myös hänellä on paikkansa tässä maailmassa.

Hyväksyvä kohtaaminen vahvistaa nuoren omaa näkemystä siitä, että hänkin on ihminen, joka ansaitsee tulla kohdelluksi hyvin. Myös hän saa odottaa tulevansa hyväksytyksi juuri sellaisena ainutlaatuisena itsenään kuin hän on. Virheineen kaikkineen. Niin kuin jokainen meistä.

Yhdessä jakamisen taito murentaa kohtaaminen kerrallaan yksin pärjäämisen kulttuuria.