Heijastuksia vanhemmuudesta
Kesäkuun ensimmäisenä päivänä on vietetty kansainvälistä vanhemmuuden päivää vuodesta 2013 alkaen. Eri lähteiden kuvauksissa kerrotaan, että päivän vietolla halutaan nostaa keskiöön vanhempien kasvatusroolin tärkeys lapsen elämässä. Turvalliset vanhemmat luovat lapsen elämän perusrakenteet- ja raamit, joiden varassa hän kasvaa osaksi yhteiskuntaa.
Harva asia herättää meissä niin monenlaisia tunteita kuin vanhemmuus. Tässä vuoristoradassa hypätään yhtä sujuvasti kiitollisuudesta katkeruuteen kuin ylpeydestä epävarmuuteenkin. Lisääntynyt julkinen puhe tahattomasta lapsettomuudesta ja sen mukanaan tuomasta sanattomasta surusta, on myös vahvistanut yleistä ymmärrystä siitä, ettei vanhemmuus ole kaikille meistä itsestäänselvyys eikä luonnollinen osa elämänkaarta.
Vanhemmuus ei kuitenkaan vaadi samojen geenien jakamista lapsen kanssa. Säännöllisesti yhteistä arkea jakava aikuinen hoitaa lapsen näkökulmasta täysin samaa tehtävää kuin biologinenkin vanhempi. Antaa rakkautta ja lohtua luoden samalla lapsen kaipaamaa turvaa ja läsnäoloa.
Todellisuus kuvien takana
Sosiaalisen median kiiltokuvamainen kuvavirta harvoin raottaa lapsiperhearjen rosoista todellisuutta tiskivuorineen, kasautuvine laskuineen tai väsymyksestä riitelevine vanhempineen. Jos vanhemmuuden vastuuta kantaa vielä pääsääntöisesti yksin, on sekin omiaan lisäämään riittämättömyyden painolastia.
Usein vanhemmuus heijastelee niitä mielikuvia ja ihanteita, joita haluamme tarjota omalle lapsellemme. Kun tämän ja omien voimavarojen välinen ristiriita kasvaa liian suureksi, alkaa uupumus nakertaa iloa myös niistä hetkistä, joita lapsensa kanssa viettää.
Vanhemmuus altistaa meitä vahvoille tunteille pakahduttavasta rakkaudesta syvään epätoivoon. Ja valitettavasti häpeän sävyttämiä epäonnistumisen kokemuksia kasautuu vuosien saatossa meistä jokaiselle. Mikä vaara piileekään siinä rikkaudessa, kun lapsi tuntee vanhempansa ja tietää tarkalleen mistä narusta ei tietyn pisteen jälkeen kannattaisi enää vetää.
Mutta entä, jos lapsena ei ole saanut osakseen läsnä olevaa, perustarpeista huolehtivaa vanhemmuutta? Millaiset valmiudet silloin on ottaa ensimmäisiä askelia omalla vanhemmuuden tiellä? Kuinka kestää lapsen tarvitsevuutta ja rajojen hakemista, jos ei ole roolimallia, johon peilata?
Vanhemmuutta vahvistamassa
Jokainen vanhempi tekee parhaansa. Ja ajan kanssa jokainen löytää itselleen luontaisen tavan olla vanhemman roolissa. Mutta toisinaan ylisukupolvisuuden varjo saattaa seurata meitä omassa käytöksessämme, vaikka olisimme kuinka päättäneet toimia toisin. Väsyneenä tai stressaantuneena on helppo turvautua siihen tutuimpaan selviytymiskeinoon, jonka on jo lapsuudessaan kodin perintönä oppinut.
Oli kyse sitten päihteiden käytöstä tai muunlaisesta tunnesäätelyn haasteesta, omalle käytökselleen voi tulla sokeaksi. Tämän huomaamisessa ja kierteen katkaisemisessa moni tarvitseekin ulkopuolista apua. Mitä aikaisemmin vanhemmat saavat pitkäkestoista tukea, sitä tasapainoisempia aikuisia he voivat olla kasvavalle lapselleen. Silloin lapsi voi kotiin tullessaan luottaa, että vastassa on vanhempi, joka kuuntelee ja lohduttaa. Halaa ja ottaa syliin, kun sille on tarvetta.
Vahva vanhemmuuden tuki matalankynnyksen päihde- ja mielenterveyspalveluiden sekä riittävän kotiintehtäväntyön muodossa on parasta ennaltaehkäisevää työtä, jota lapsiperheille voi tarjota. Sen vaikutukset näkyvät sukupolvien päähän.
Maksuton Päihdeneuvonta auttaa anonyymisti vuoden jokaisena päivänä numerossa 0800 900 45.
