Et ole yksin – rajat suojaavat päihderiippuvuuteen sairastuneen läheistä

Kun läheinen sairastuu päihderiippuvuuteen, se muuttaa kaikkien läheisten elämää. Rakkaus, huoli ja toivo kietoutuvat syyllisyyteen, rajattomuuteen ja uupumukseen tavalla, jota ulkopuolisen on vaikea ymmärtää. Missä kulkee auttamisen ja oman jaksamisen rajat?

Päihderiippuvuuteen kuuluu se, että päihteiden käyttö menee muiden asioiden edelle. Aineenhimo on niin voimakas, että ihminen jatkaa käyttöä, vaikka siitä seuraisi ongelmia itselle ja muille. Läheisten on usein vaikea ymmärtää, miksi joku rakas ihminen toimii tavalla, joka tuntuu ainoastaan vahingoittavan. Tavallista on, että aikuinen, joka ei ole valmis myöntämään ongelmaansa, sysää vastuuta tilanteestaan muiden kannettavaksi. Erityisesti vanhemmilla syytökset osuvat usein arkaan paikkaan:

”Saan jatkuvaa vaadetta ja kritiikkiä menneisyyden virheistäni, ja minulla tuntuu olevan ikuista korjausvelkaa. Mitkään anteeksipyyntöni eivät riitä ja hän on oppinut hyödyntämään taitavasti helposti syyllisyydentunteeseen valahtavaa mieltäni.” *

Lähes jokainen näistä vanhemmista mietti jossain vaiheessa, mikä kaikki on vaikuttanut usein jo aikuistuneen lapsen sairastumiseen. Entä olisivatko asiat eri lailla, jos olisi itse tehnyt jotain menneisyydessä toisin? Yleensä omaa lasta myös halutaan tukea ja auttaa niin paljon kuin mahdollista – vaikka lapsi olisi ollut aikuinen jo pitkään. Siksi on ymmärrettävää, että moni päätyy oman jaksamisensa rajoille asettaessaan lapsensa tarpeet ja toiveet oman hyvinvointinsa, taloudellisen tilanteensa tai jopa fyysisen turvallisuutensa edelle.

Vaikka oman lapsen puolesta olisi valmis tekemään kaikkensa, niin toisen puolesta ei kukaan voi raitistua eikä hakeutua hoitoon. Jos päihderiippuvainen ihminen itse ei ole valmis muutokseen ja vastaanottamaan apua, läheisten mahdollisuudet tukea häntä kohti terveempää ja turvallisempaa elämää jäävät vähäisiksi. Tällaisessa tilanteessa moni joutuukin tekemään kipeitä ratkaisuja ja asettamaan rajoja, jotta pysyisi edes itse kunnossa. Joskus yhteydenpidon rajoittaminen tai jopa lopettaminen kokonaan on tarpeen.

”Olin tehnyt kaiken mihin pystyn. Anellut ja rukoillut. Ja hänen valintansa aina vaan päihteet. Päätin että mulle riitti. Ilmoitin, että jos joskus haluaa kuiville, niin autan kaikin tavoin. Muuten ei tarvitse olla yhteyksissä. Lopetin yhteydenpidon ja todella harkiten vastaan hänen puheluihinsa tai viesteihin. Sydän särkyy. Mutta kyllä nyt jo parempi olla. En enää itke ihan joka päivä.” *

Päihdeongelmasta voi toipua vain, jos on valmis myöntämään ongelmansa. Joskus se, että läheiset kääntävät selkänsä, on se hetki, jolloin päihderiippuvainen ihminen huomaa tarvitsevansa ammattiapua ja muutos parempaan alkaa. Joskus niin ei käy. Joskus ainoaksi vaihtoehdoksi jää pitää huolta edes itsestään, vaikka se saattaakin tuntua toissijaiselta, kun joku tärkeä ja rakas ihminen kärsii.

”Vaikka tyttäreni voi huonosti päihderiippuvuutensa vuoksi, se ei tarkoita, ettei minulla olisi lupaa omaan elämään.”

Omaan hyvinvointiin keskittyminen ei ole itsekkyyttä. Rakkaus ei lopu, vaikka yhteydenpito loppuisikin – joksikin aikaa tai kokonaan.

Päihdetoimijoiden läheistyön verkosto järjestää toukokuun 5. päivänä Läheistenpäivän, jonka teemana on Omat rajat. Ammattilainen tai läheinen, olet tervetullut Läheistenpäivän webinaariin kello 17–19. Päivän tarkoituksena on muistaa ja tukea läheisiä, joiden elämään toisen ihmisen päihderiippuvuus vaikuttaa.

*Sitaatit ovat vastauksia Päihdetoimijoiden läheistyön verkoston kyselyyn. Verkosto keräsi nimettömällä kyselyllä läheisten kokemuksia tammikuussa 2026. Kyselyyn vastasi 217 läheistä.