Entä jos se joku olenkin minä? Kanssalaisuutta yksi kohtaaminen kerrallaan
Joskus yksi hymy, ystävällinen sana tai kutsu yhteiseen tekemiseen voi merkitä enemmän kuin arvaammekaan. Kanssalaisuus on ajattelutapa, jossa jokainen meistä voi vahvistaa toisen ihmisen kokemusta nähdyksi tulemisesta ja joukkoon kuulumisesta. Erityisen tärkeää tämä voi olla silloin, kun työttömyys tai muu elämänmuutos vähentää arjen kohtaamisia.
Kanssalaisuus.
Siinä on sana, jonka äärelle kannattaa hetkeksi pysähtyä.
Minulle kanssalaisuus tarkoittaa toimintakulttuuria, jossa jokaisella meistä on mahdollisuus kohdata toinen ihminen arvostavasti ja tasavertaisesti. Siihen ei tarvita tutkintoa, ammattinimikettä eikä organisaation antamaa tehtävää.
Kanssalainen voi olla kuka tahansa meistä. Hän voi olla ihminen, jonka seurassa tulee tunne, että minut huomataan, kuullaan ja että läsnäolollani on merkitystä.
Arjessa kanssalaisuus voi näkyä hyvin pieninä tekoina: hymynä, ystävällisenä sanana, kuuntelemisena tai kutsuna yhteiseen tekemiseen.
Milloin sinä viimeksi sait toiselta ihmiseltä tunteen, että sinut huomattiin? Entä milloin annoit saman tunteen jollekin toiselle?
Kun yksi yhteisö katoaa, tarvitaan tilalle yhteyttä
Jos joutuu työttömäksi, elämästä voi kadota paljon muutakin kuin työ.
Työyhteisö on monelle paikka, jossa tavataan muita ihmisiä, vaikutetaan yhteisiin asioihin, käytetään omaa osaamista ja koetaan tarpeellisuutta. Kun tällainen yhteisö jää pois, myös arkiset kohtaamiset voivat vähentyä. Päivien rytmi muuttuu ja mieleen voi hiipiä kysymys: Mihin minä oikeastaan kuulun?
Silloin mukaan kutsumisella voi olla yllättävän suuri merkitys.
Tsempparit-hankkeen ryhmätoiminnan alkumetreillä järjestimme lajikokeilun. Yksi toiminnasta kiinnostunut henkilö kysyi, voisiko hän pyytää ystävänsä mukaan.
Hän pyysi ja ystävä tuli.
Pieni teko, mutta juuri siinä tapahtui kanssalaisuutta. Joku huomasi toisen, ajatteli häntä ja kutsui yhteiseen tekemiseen.
Yksinäisyyttä ei ratkaista yhdellä kutsulla, mutta moni yhteys voi alkaa juuri siitä. Joskus yksikin kohtaaminen voi muuttaa paljon.
Kenen pitäisi tehdä jotain?
Puhumme paljon yksinäisyydestä, osallisuudesta ja ihmisten hyvinvoinnista. Ammattilaiset, palvelut ja järjestöt tekevät näiden asioiden eteen valtavan tärkeää työtä.
Mutta ehkä niiden rinnalla kannattaa kysyä myös, voisiko jokainen meistä tehdä asian eteen jotain?
Saatamme harmitella, etteivät ihmiset tervehdi. Hississä ollaan hiljaa, naapuri ei moikkaa, mutta mitä jos tällä kertaa minä tekisin aloitteen?
Olen itse joskus onnistunut häkellyttämään kanssaihmisen menemällä aamukuudelta tankkaamaan autoa ja toivottamalla viereisellä tankkauspisteellä olleelle ihmiselle hyvää huomenta. Hän näytti hetken aidosti yllättyneeltä.
Taisin siinä vähän yllättyä minäkin.
Ehkä juuri tällaisista hetkistä entistä välittävämpi kulttuuri kuitenkin rakentuu. Me rakennamme sitä ajatuksillamme, käyttäytymisellämme ja pienillä teoillamme.
Kanssalaisuuden ja yhteisöllisyyden ajattelua on kehitetty Mikkelissä jo aiemmassa Yhdessä osallistuen -hankkeessa. Siinä etsittiin keinoja vahvistaa osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja ihmisten mahdollisuuksia toimia aktiivisina oman elämänsä ja ympäristönsä rakentajina.
Tsempparit-hankkeessa nämä ajatukset jatkavat matkaansa vertaisohjaajakoulutuksen, arjen kohtaamisten ja yhteisöllisen tekemisen kautta.
Vertaisuus on ihmisyyttä
Vertaisuus on ennen kaikkea ihmisyyttä. Ennen titteleitä, elämäntilanteita tai palvelujen asiakkuuksia olemme ennen kaikkea ihmisiä toisillemme. Samankaltaiset kokemukset voivat vahvistaa vertaisuutta, mutta sen perusta on siinä, että tunnistamme toisissamme samoja inhimillisiä tarpeita: halun tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi sekä tarpeen kuulua johonkin.
Kun Tsemppari-vertaisohjaajilta kysyttiin, mitä vertaisuus käytännössä tarkoittaa, yksi heistä vastasi:
”Pieni huomioiminen, läsnä olevana kuuntelu ja tsemppaaminen.”
Ehkä juuri näihin kolmeen sanaan tiivistyy myös kanssalaisuuden ydin. Tsempparit-hankkeessa vertaisohjaajuuden voi nähdä kanssalaisuuden aktiivisena muotona.
Tsemppari ei ratkaise toisen ihmisen ongelmia. Hän voi kuunnella, huomata, rohkaista ja kutsua mukaan. Erään Tsemppari-vertaisohjaajan mukaan vaikeassa elämäntilanteessa tärkeintä olisi:
”Yhteyden pitäminen, kuunteleminen ja tsemppaus positiivisilla asioilla ja liikkeelle lähdössä.”
Ajatus kuvaa hyvin myös vertaisohjaajuuden ydintä. Toisen puolesta ei voi elää, mutta rinnalla voi kulkea.
Vertaisuus ei vahvista ainoastaan tuen saajaa. Myös kohtaaja voi oppia jotakin uutta itsestään ja toisista ihmisistä. Yksi Tsemppari kuvasi vertaisohjaajakoulutuksen aikana syntynyttä oivallusta näin:
”Olen kohdannut ihmisiä aiemminkin samalla tavalla, mutta toisen avautuminen menneisyydestään ja rohkeus puhua ääneen vaikeista asioista saattoi minut Tsempparina uuden äärelle.”
Toisen ihmisen luottamus ja uskallus jakaa oma tarinansa voivat avata uusia näkökulmia myös kuuntelijalle.
Hyvään elämään kuuluu se, että tulee nähdyksi ihmisenä. Ei ensisijaisesti työttömänä tai työntekijänä. Ei asiakkaana, vaan ihmisenä.
Entä jos sinä itse pyytäisit apua?
Kanssalaisuus ei tarkoita vain sitä, että autamme muita. Joskus kanssalaisuuden teko voi olla myös se, että minä uskallan pyytää sinulta apua.
Samalla annan toiselle mahdollisuuden käyttää osaamistaan ja kokea itsensä tarpeelliseksi. Ehkä meidän ei siksi tarvitse jakaa ihmisiä auttajiin ja autettaviin. Roolit voivat vaihtua.
Kanssalaisuus ei välttämättä vaadi suuria ponnistuksia. Joskus se voi näkyä aivan tavallisessa arjessa. Kuten eräs Tsemppari-vertaisohjaaja osuvasti kuvasi:
”Minä voin olla kanssalainen toiselle, kun kohtaan hänet esimerkiksi rappukäytävässä ja sanon huomenta tai avaan oven hänelle. Ehkä pieni hymy, jolloin saan hymyn takaisin.”
Ehkä juuri näissä hetkissä piilee kanssalaisuuden voima. Pienissä teoissa, jotka kertovat toiselle ihmiselle: sinut on huomattu ja sinä kuulut joukkoon.
Tekstin on koostanut Tsempparit-hankkeen hankepäällikkö yhdessä Tsemppari-vertaisohjaajan kanssa.
Tsempparit on Mikkelin Työttömät ry:n hanke, joka toteutetaan Mikkelissä ajalla 1.5.2026–30.4.2028. Hanketta rahoitetaan Euroopan sosiaalirahasto plussan (ESR+) varoista. Lisäksi hanketta rahoittavat Mikkelin kaupunki, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA sekä Mikkelin Työttömät ry.
Muita yhteisöllisyyttä edistäviä malleja on Mikkelin kaupungin sivuilla (mikkeli.fi).
Lue lisää:
Oletko huolissasi puolisosi, vanhempasi tai läheisesi runsaasta päihteiden käytöstä?
