Itsenäistyvä nuori osaa ja haluaa keskustella päihteistä

Kun Päihdeilmiötunnilla pienryhmien aikaansaannoksia kootaan koko porukalla yhteen ja esiin nousseita teemoja työstetään lisää, tunnen usein suurta iloa. Tunnen iloa siitä, miten fiksusti nuoret päihdeteemaa pohtivat; millaisia asioita ja näkökulmia he nostavat esiin. On tärkeää kuulla muiden ajatuksia ja jakaa erilaisia mielipiteitä, se auttaa ymmärtämään toisia paremmin. Samalla nuori todennäköisesti oppii uutta myös itsestään ja saa rakennuspalikoita omien itsenäisten päätöstensä tekemiseen päihteiden käytön suhteen.

Nuorille on erittäin tärkeää saada keskustella päihteistä yhdessä ikätovereiden kanssa. Tämä siksi, että myös päihteiden käyttö on nuorilla sosiaalista laatua ja sitä tehdään useimmiten ryhmässä. Mutta entä vanhemmat, kun he elävät arkea oman nuorensa kanssa? Millä eväin vanhemman olisi hyvä lähestyä päihdeteemaa ja siihen liittyviä keskusteluita?

Aikuistuvakin nuori kaipaa keskustelua päihteistä

Toisella asteella opiskelevat nuoret ovat monella tapaa jo hyvin itsenäisiä. Kuitenkin he vielä ’harjoittelevat elämää’ ja luovat omaa suhdettaan moniin asioihin, kuten opiskeluun, työn tekemiseen, seurusteluun ja omasta itsestä huolehtimiseen. Myös omaa suhdetta ja suhtautumista päihteisiin muodostetaan viimeistään tässä iässä. Monelle vanhemmalle oman nuoren suhtautuminen päihteisiin on tullut ajankohtaiseksi jo nuoren yläkouluiässä, mutta aihe ei lakkaa olemasta ajankohtainen toiselle asteelle tultaessa.

Oli kyseessä sitten nuori, jolla on jo päihteiden käyttöä historiassaan tai nuori, jolla ei ole päihteisiin vähäisintäkään kiinnostusta, vanhemmalla on mahdollisuus tukea nuortaan. Itsenäistyvä nuori tarvitsee vanhempiaan kulkemaan rinnalla ja keskustelemaan sekä ennen kaikkea kuuntelemaan. Tämän lisäksi vanhemman velvollisuus on toki edelleen sopia rajoista nuoren päihteiden käytön suhteen sekä keskustella näistä rajoista ja niiden noudattamisesta nuoren kanssa.

Käännä epävarmuus kiinnostukseksi

Päihteistä keskusteleminen… Se on helpommin sanottu kuin tehty, miettii moni vanhempi. Oma nuori ei aina ole halukas juuri nyt keskustelemaan (No koska sitten on?). Nuorta saattaa ärsyttää, kun vanhempi puuttuu asioihin (Eikö vanhempi luota häneen?). Millä resursseilla lähteä ylipäätään keskustelemaan oman nuoren kanssa; mikä mahtaa olla minun oma suhtautumiseni päihteiden käyttöön? Olenko itse saanut jutella jonkun kanssa päihteistä? Mitäs jos nuori kyselee liian vaikeita, osaanko vastata?

Vanhempaa todennäköisesti helpottaa ajatus, ettei hänen tarvitse tietää kaikesta kaikkea voidakseen jutella nuorensa kanssa päihteistä. Lisäksi ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa keskustella niistä. Kannattaa miettiä, mikä olisi se tapa, joka vanhemmasta itsesään tuntuu omimmalta ja luontevimmalta. Avoimuus, kiinnostus ja läsnäolo riittävät pitkälle. Kaikista tärkeintä on pitää yllä keskusteluyhteyttä nuoreen. Keskusteluyhteys ei synny eikä pysy yllä itsestään vaan vaatii molemmilta osapuolilta opettelua, toisen tuntemista, luottamusta ja ennen kaikkea tilannetajua.

On tärkeää pitää yllä avointa ilmapiiriä ja välttää tuomitsemista.

Milloin on oikea hetki puhua päihteistä?

Aina ei todellakaan ole otollinen hetki keskustelulle, ei varsinkaan aiheesta, josta ei ole ehkä ennen juteltu. Milloin tällainen hetki sitten tulee? Tiskikonetta tyhjennettäessä, matkalla sukujuhlilta kotiin, leffaa katsottaessa? Yleensä hyvä hetki tulee eteen hieman yllättäen, yhteisen olemisen ja tekemisen äärellä. Silloin on napattava hetkestä kiinni.

Itsenäistyvä ja aikuisuutta lähestyvä nuori ei virittäydy keskustelutaajuudelle kieltojen ja neuvojen avulla, vaan keskustelua voi availla vaikkapa kysymyksin. Esimerkiksi ”Luin netistä, että nuorten nuuskan käyttö on lisääntynyt. Näkyykö se mielestäsi jotenkin teidän lukiossa/amiksessa?”

Tasavertainen kohtaaminen kannattaa

Vanhempi voi keskusteluissa reilusti olla se vähemmän tietävä osapuoli, sillä todennäköisesti oma nuori tietää enemmän. Lisäksi on ihan oikein, että nuori saa näyttää omaa tietämystään. Vanhemmalla on oiva tilaisuus esittää tarkentavia kysymyksiä ja sitä kautta myös päästä kuulemaan ja kuuntelemaan oman nuoren mielipiteitä ja pohdintoja.

Toki nuori haluaa usein kuulla myös vanhemman ajatuksia, vanhemman kokemuksia. Aitous ja herkkyys on näissä keskusteluissa vanhemman valtteja; ne luovat pohjaa tasavertaiselle keskustelulle. Valtti on myös se, että vanhempi tiedostaa eläneensä varsin erilaista päihdekulttuuria omassa nuoruudessaan kuin missä nuoret nykyään elävät. Päihteistä keskustelemista ei kannata pelätä, se on lopulta kuitenkin varsin samanlaista kuin muistakin elämän asioista keskusteleminen. Mitä enemmän kuuntelee nuortaan, sitä paremmin ymmärtää, mitä oma nuori tuntee ja ajattelee.

Päihteistä keskusteleminen itsenäistyvän nuoren kanssa voi vanhemmalle olla todella avartavaa ja mielenkiintoista. Toki se on myös haastavaa ja joskus huoltakin herättävää. Vaikka vanhemmalle nousisivat keskustellessa tunteet pintaan, mikä on varsin ymmärrettävää, on tärkeää pitää yllä avointa ilmapiiriä ja välttää tuomitsemista. Tällöin nuori uskaltaa jatkossakin jutella asioistaan vanhemman kanssa ja pyytää apua, jos hän sitä tarvitsee.  Mitä enemmän nuori aikuistuu ja itsenäistyy, sitä vähemmän vanhempi häntä voi enää valvoa ja hänen tekemisiään kontrolloida. Tärkeää nuorelle tässä vaiheessa on se, että hän voi luottaa siihen, että vanhempi on tarvittaessa kuulolla ja tavoitettavissa edelleen, myös niihin päihteisiin liittyvissä asioissa.