OMAN talouden seuranta auttaa hallitsemaan pelaamista

Kolikoita.

Luottokorteilla ja mobiilimaksamisella on nykyään helppo häivyttää se, kuinka paljon käyttää rahaa eri asioihin, kuten rahapelaamiseen.

– Viimeistään siinä vaiheessa, kun rahapelaaminen johtaa viivästyksiin vuokran tai vastikkeen maksussa tai muissa pakollisissa menoissa, on syytä havahtua, sanoo kehittämispäällikkö Minna Markkanen Takuu-Säätiöstä.

Oman talouden budjetointi ja seuranta tekevät pelaamisesta näkyvää ja auttavat sen hallinnassa.

Takuu-Säätiö on kehittänyt Penno-nettipalvelun yksityistalouden budjetointiin ja seurantaan Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) tuella ja yhdessä EHYT ry:n, Marttaliiton, Nuorisoasuntoliiton ja Nuorisosäätiön kanssa Penno-nettipalvelun yksityistalouden budjetointiin ja seurantaan.

penno_nettipalvelu_puhelimessaMarkkanen koekäytti Pennoa oman taloutensa seurannassa ja hämmästyi, kuinka paljon häneltä meni rahaa joka-aamuisiin noutokahveihin kuukaudessa.

– Penno tekee erilaisesta tapakulutuksesta, kuten noutoruoasta, viihdepalveluista tai rahapelaamisesta, näkyvää. Sen jälkeen, kun ihminen on tullut tietoiseksi rahankulutuksestaan, hän voi alkaa muuttaa käyttäytymistään, Markkanen sanoo.

Pennoon syötetään tulot ja pakolliset menot, ja palvelu kertoo, paljonko henkilöllä tai kotitaloudella on kuukausittaista käyttö-varaa.

– Käyttäjä voi luoda Pennoon vaikka erillisen pelikassan, jonka kautta pelaamiseen käytettyä rahaa on helpompi seurata ja hallita, Markkanen neuvoo.

Pelaa omalla, ei lainarahalla

Takuu-Säätiöön ottaa vuosittain yhteyttä satoja rahapelaamisen takia talous- ja velkaongelmiin joutuneita ihmisiä.

Takuu-Säätiö tilastoi peliongelman silloin, kun asiakas tuo sen itse esille tai esimerkiksi hänen tiliotteeltaan näkyy, että pelaamiseen menee kohtuuttomasti rahaa.

Markkanen arvioi, että Takuu-Säätiössä on viime vuosina opittu myös itse tunnistamaan paremmin ongelmapelaamista ja peliriippuvuutta.

Takuu-Säätiössä asioivat peliongelmaiset ovat tavallisia työssä käyviä ihmisiä, kuitenkin hieman muita useammin nuoria miehiä tai keski-iän ylittäneitä naisia. Yhä useammin myös eläkeläiset ottavat yhteyttä Takuu-Säätiöön.

Viime aikoina perinteisten rahapelien rinnalle ovat tulleet maksulliset viihdepelit, joissa joutuu maksamaan päästäkseen pelissä eteenpäin.

– Ne voivat velkaannuttaa etenkin pienituloisia, joilla rahat ovat muutenkin tiukassa, Markkanen sanoo.

Nykyään lainaa on helppo saada lainan päälle jopa isoja summia niin kauan kuin luottotiedot ovat kunnossa. Sen takia ylivelkaantunut voi pian olla tilanteessa, jossa hänellä on parikymmentä pikavippiä, kulutusluottoa ja luottokorttilaskua, joista hän ei enää selviä. Kun kulutusluottojen tie on kuljettu loppuun, jätetään seuraavaksi vuokrat tai vastikkeet maksamatta.

– Tässä tilanteessa moni peliongelmainen yrittää pelaamalla ratkaista velkaongelmat, mikä vain syventää velkakierrettä, Markkanen sanoo.

Pelivelkojakin järjestellään

Markkanen sanoo, että velkaongelmien kanssa jäädään liian pitkään yksin etenkin silloin, kun mukana on päihteiden käyttöön tai pelaamiseen liittyvää häpeää.

– Meihin otetaan usein yhteyttä vasta sitten, kun maksuhäiriömerkintä uhkaa, asuntoa ollaan ulosmittaamassa tai on tulossa häätö.

Takuu-Säätiö on yrittänyt madaltaa yhteydenottokynnystä kokeilemalla muun muassa verkko-sivuillaan chat-neuvontaa maksuvaikeuksissa oleville. Siitä on saatu hyviä tuloksia. Neljä kymmenestä palvelua käyttäneestä kertoo, ettei olisi ottanut lainkaan yhteyttä, jollei chatia olisi ollut käytettävissä.

Takuu-Säätiö voi myöntää takauksen uuteen pankkilainaan korkeintaan 34 000 euron kulutusluottojen järjestelyyn. Säätiön takauksella voidaan järjestellä pelivelkojakin, mutta vasta sen jälkeen, kun peliongelma on saatu ensin haltuun.

– Kerromme asiakkaalle, mistä hän voi saada apua peliriippuvuuteensa, ja kehotamme ottamaan yhteyttä uudelleen, kun hän on saanut pelin poikki. Hänen pitää pystyä silloin näyttämään esimerkiksi kolmen kuukauden tiliotteilla, ettei enää pelaa, Markkanen sanoo.

Lisätietoja: takuusaatio.fi

Penno-palvelu oman talouden seurantaan

Artikkeli on julkaistu syksyllä 2016 EHYT Teema 9 -lehdessä