Elokolo-kohtaamispaikoissa kuulee, miten päättäjät kohtelevat kaikkein vaikeimmassa tilanteessa eläviä 

Minulla on teille uutisia, sekä hyviä että huonoja. Hyvät uutiset ensin: Ympäri Suomen toimivat Elokolo-kohtaamispaikat ovat monelle kuin toinen koti. Se on tärkeää, koska joillekin Elokolon ihmiskontaktit ovat viikon ainoat. Sitten huonot uutiset: Näiltä ihmisiltä, joiden lähtötilanne, elinolosuhteet, voimavarat ja mahdollisuudet toteuttaa itseään ovat rajalliset, halutaan nyt leikata, sillä heillä on päätöksentekijöiden mielestä liikaa.

Elokolo-kohtaamispaikat ovat monelle kuin toinen koti. Kohtaamispaikkojen ilmapiirin koetaan olevan kaikkia arvostava. Kolossa tapaa päivittäin samassa tilanteessa olevia ja samanlaisia asioita pohtivia ihmisiä. Elokolojen henkilökunta koetaan helposti lähestyttävänä, mukavana ja luotettavana, kertovat eri alueiden asukkaat.

Jonkun ainoa joulujuhla on Elokolossa, toisen ainoat ihmiskontaktit rakentuvat kohtaamispaikan ympärille. Elokolossa voi puhua arjen asioista; sähkösopimuksista pankkipalveluihin ja olympialaisiin. Joskus ajaudutaan syvällisiin teemoihin. Toinen on juuri menettänyt vanhempansa, toinen jo vuosia sitten lapsensa. Jollakin oli ankara lapsuus, toisella nuoruus kadulla ja vankiloissa.

Jokainen kaipaa hyväksyntää ja mahdollisuutta olla oma itsensä. Jollekin saavutus on se, että jaksaa joka päivä yrittää uskoa elämään ja ihmisiin sekä astua jalallaan ulos kotoaan. Toiselle elämä on tarjonnut mahdollisuuksia, tukea, virikkeitä, lämpöä ja kannustusta. Toinen on jäänyt vähemmälle. Joku on voinut saada monenlaista, mutta myös joutunut kokemaan asioita, joista en halua tässä blogissa tarkemmin kirjoittaa. Muutoin lukija ahdistuu.

Näiltä ihmisillä, joiden lähtötilanne, elinolosuhteet, voimavarat ja mahdollisuudet toteuttaa itseään ovat rajalliset, halutaan ottaa nyt pois, sillä heillä on päätöksentekijöiden mielestä liikaa. Liikaa rahaa, vaikka he käyvät lähes ilmaisella lounaalla järjestön ylläpitämässä kohtaamispaikassa. Liikaa rahaa, vaikka vaatteet, ruoka ja muut tarpeellinen haetaan sieltä mistä rahatta tai halvimmalla saadaan. Ihminen tyytyy vähään, kun on pakko. Samoilla vaatteillakin voi elää, eikä niitä tarvitse välttämättä pestä. Riittää, että ei ole kylmä. Tai noh, kohtuuttoman kylmä.

Elokolossa on tällä hetkellä ihmisiä, jotka ovat joutuneet luopumaan pienistä asunnoistaan ja etsimään vielä pienempiä, jotta rahat riittäisivät vuokraan. Joku on tullut poishäädetyksi järjestön ylläpitämästä asumispalveluyksiköstä, koska osalla hallituksen säästöjen kohteeksi joutuneista sote-järjestöistä on jo nyt niin huono tilanne, että ne joutuvat ajamaan alas vähäosasille tarkoitettuja palveluja.

Rahasta ja sen riittämättömyydestä puhutaan päivittäin Elokoloissa. 50 sentin puuroannos on ollut monelle liikaa, eikä tätä ainoaa annosta ole ollut mahdollista ostaa enää kuten aiemmin. Hallituksen kiristystoimet koetaan epäoikeudenmukaisina ja osa päättää olla äänestämättä ensi vaaleissa, koska ”tavallisen suomalaisen” asialla olevat kansanedustajat eivät olekaan heidän puolellaan. Yhteiskunnallinen tilanne ja päätökset ovat tuottaneet pettymystä, epäuskoa, epäluottamusta ja katkeruutta suhteessa muihin ihmisiin.

Olen huolissani Elokolojen kävijöiden puolesta, mutta myös siitä, että yhteiskuntarauha ja yhdenvertaisuus eivät näyttäydy tärkeinä tekijöinä tämän päivän päätöksentekijöille. Mietin, miten näköalaton ja itsekäs voikaan ihminen olla. Pohdin myös sitä, kuka huolehtii ihmisoikeuksien toteutumisesta päätöksenteossa? Entä miten itse ymmärtää sellaisen ihmisen ajattelua, joka näillä päätöksillään ajattelee aidosti tekevänsä hyvää kanssaihmisille, kansantaloudelle, hyvinvoinnille ja meidän kaikkien yhteiselle tulevaisuudelle?