Sote-järjestöjen leikkaukset – miksi meitä ei kuunnella?
Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat Suomen hyvinvoinnin kulmakiviä, ne tarjoavat tukea ja apua yhteiskunnan haavoittuvimmille ihmisille. Siitä huolimatta järjestöjen rahoitusta aiotaan nyt merkittävästi leikata ilman, että järjestöt itse voivat päättää leikkauskohteesta. Tämä ei ole järkevää toiminnan tehokkuuden eikä myöskään rahoituksen vastuullisen käytön kannalta.
Sosiaali- ja terveysministeriö tiedotti 5.9. sote-järjestöihin kohdistuvista määrärahaleikkauksista. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen STEA-avustuksiin käytetään ensi vuonna 79,5 miljoonaa euroa vähemmän kuin tänä vuonna. Tiedotteen mukaan yleisavustuksilla ja kohdennetuilla yleisavustuksilla rahoitettuihin, niin sanottuihin jatkuvaluonteisiin järjestöjen toimintoihin, kohdistuu ensi vuonna noin 18–21 miljoonan euron säästö.
Leikkaukset kohdistuvat etenkin suurten järjestöjen yleisavustukseen. Tämä on vastoin aikaisempaa logiikkaa ja toivetta, kun otetaan huomioon, että rahoittaja on aiemmin kannustanut järjestöjä yhdistymään ja kasvamaan. Suuret järjestöt ovat toimineet valtakunnallisesti aikaisempaa tehokkaammin ja taloudellisemmin, mutta nyt niiden kasvattamisesta aiotaan rangaista. Tämä esimerkki ei tule kannustamaan pienempiä järjestöjä yhdistymään.
Järjestöillä paras tieto leikkausten kohdentamiseen
On selvää, että sote-järjestöt joutuvat osallistumaan valtion kulukuuriin, mutta nyt pitäisi miettiä tarkkaan, miten leikkaukset kannattaa tehdä. Juustohöylämenetelmä, jossa kaikilta leikataan saman verran, ei ole kestävä ratkaisu. Järjestöt tuntevat toimintansa parhaiten ja pystyvät arvioimaan, millä tapaa leikkaukset aiheuttaisivat vähiten haittaa. Rahoittajan ei tulisi leikkauskohdetta määrätä, vaan järjestöjen pitäisi itse saada päättää.
Kaikkia asioita ei voi muuttaa yhtäkkiä. Esimerkiksi toimitilojen vuokrasopimukset tehdään määräaikaisina useiksi vuosiksi, eikä niitä voida purkaa kesken sopimuskauden. Järjestöillä pitäisi lisäksi olla nykyistä suurempi mahdollisuus siirtää kuluja avustuskohteesta toiseen, jotta ne voisivat sopeutua leikkauksiin tehokkaammin. Tällainen toimenpide ei lisäisi kustannuksia, mutta tukisi toiminnan jatkuvuutta ja vaikuttavuutta.
EHYTille ja muille suurille järjestöille leikkausten kohde eli yleisavustus on perusta, joka mahdollistaa paitsi työn jatkuvuuden, myös sen joustavuuden. Yleisavustuksen varoilla katetaan koko toiminnan yhteisiä kuluja, kuten toimitilavuokria ja ICT-järjestelmiä. Nämä kaikki ovat rakenteellisia elementtejä, joita ilman järjestöjen toiminta vaarantuu. Järjestöt ovat hyviä innostamaan kansalaisia vapaehtoistyöhön ihmisten auttamiseksi, mutta järjestöt ovat myös työpaikkoja, joiden on noudatettava tarkasti säädöksiä myös yhteistoiminnasta henkilökunnan kanssa. Työntekijät ovat järjestöjen merkittävä voimavara ja heistä on pidettävä huoli myös tällaisissa muutostilanteissa. He ovat niitä, jotka auttavat ja tukevat ihmisiä sekä inspiroivat ja saavat ihmisiä mukaan vapaaehtoisiksi toimijoiksi. Leikkauksista jää sellainen kuva, että rahoittajan mielestä toimintoja voidaan lopettaa tuosta vaan eikä ihmisten työllä ole mitään arvoa.
Suuret järjestöt leikkausten kohteena
Suurten järjestöjen, kuten EHYTin, kohdalla leikkausten vaikutukset voivat olla hyvin merkittäviä. EHYTissä leikkaukset kohdentuvat raskaimmin yleisavustukseen, jonka rahoitus vähenee huomattavasti – noin 19 prosenttia. Tämä heikentää muun muassa EHYTin mahdollisuuksia osallistua päihdekeskusteluun ja tarjota päätöksentekoon kansalaisten hyvinvoinnin näkökulmaa.
EHYTin toiminta tavoittaa ihmisiä lapsista ikäihmisiin. Kun ehkäisevään päihdetyöhön ei panosteta, ihmiset kääntyvät entistä useammin julkisten palveluiden puoleen, mikä kuormittaa lisää jo kriisissä olevia sosiaali- ja terveyspalveluita.
Sote-järjestöt tekevät valtavan määrän työtä, jonka arvo yhteiskunnalle on mittaamaton. Tämän työn avulla moni vaikeassa tilanteessa oleva ihminen pääsee avun ja tuen piiriin. Jos nämä palvelut katoavat, seuraukset tulevat näkymään kaikilla tasoilla: niin yksilöiden kuin väestöryhmien hyvinvoinnin huononemisena. Puhumattakaan entistä suuremmista kuluista yhteiskunnalle.
On hyvä huomioida, että niin toiminta- kuin viestintäympäristö ovat muutoksessa. Päihteiden saatavuutta on lisätty, rahapelaaminen on suurissa muutoksissa. Lisäksi lasten ja nuorten digilaitteiden käyttö huolettaa ammattilaisia ja kansalaisia. Kansalaiset kohtaavat jatkuvasti uusia haasteita päihde- ja pelihaittojen hallitsemisessa. Ehkäisevälle päihdetyölle on kysyntää enemmän kuin aiemmin.
Sote-järjestöjen rahoitus tulevaisuudessa
Tulevaisuudessa sote-järjestöjen rahoitus tulisi perustua pitkäjänteisyyteen, joka takaisi toiminnan vakauden ja auttaisi sopeutumaan vaikeisiin aikoihin. Lisäksi tarvitaan vuoropuhelua sosiaali- ja terveysministeriön sekä rahoittajan kanssa, jotta järjestöjen ääni saadaan kuuluville ja niiden asiantuntemusta voidaan hyödyntää silloin, kun leikkauksia on edessä.
Järjestöjen oman asiantuntemuksen ansiosta leikkaukset kohdistettaisiin niihin toimintoihin, jotka ovat vähiten kriittisiä. Samalla voitaisiin varmistaa, että ihmiset eivät jää ilman tarvitsemaansa tukea.
Lopulta kyse on siitä, että järjestöille annetaan mahdollisuus käyttää asiantuntemustaan ja päättää, miten niiden toimintaa voidaan sopeuttaa. Näin voimme turvata sen, että järjestöt jatkavat yhteiskunnalle tärkeää työtään myös tulevaisuudessa.