Rohkea, ennakkoluuloton ja avoin suhtautuminen päihdeongelmiin voi muuttaa kokonaisia yhteisöjä
Portugalin huumepolitiikkaa pidetään maailmanlaajuisesti edistyksellisenä, mutta vasta Lissabonissa ymmärsimme, mitä se käytännössä tarkoittaa. Rohkeutta kokeilla, kykyä etsiä ratkaisuja ja halua kohdata käyttäjät ensisijaisesti ihmisinä, ei ongelmina. Marraskuinen opintomatkamme vei meidät tutustumaan kaupungin haittoja vähentävään työhön ja EUDAn (European Union Drugs Agency) toimintaan.
Huumeriippuvuuden korvaushoitoa kiertävästä autosta
Tutustuimme Ares do Pinhal -järjestön liikkuvaan korvaushoitoon, joka toimii kahdessa matkailuautossa vuoden jokaisena päivänä aamusta iltaan. Autot kiertävät useissa eri paikoissa ja niistä saa metadoniannoksen lisäksi myös muut tarvittavat lääkkeet sekä pikatestejä hivin, C-hepatiitin ja syfiliksen tunnistamiseen. Jokaisella asiakkaalla on oma yhteyshenkilönsä, ja lääkäri on aina tavattavissa autolla.
Korvaushoito voidaan tarvittaessa aloittaa saman tien, jos lääkäri arvioi sen tarpeelliseksi. Palvelu on tarkoituksella matalan kynnyksen toimintaa ja se tavoittaa päivittäin noin 1 100 ihmistä. Sen vaikutukset näkyvät selvästi myös ympäristössä. Alueet, joilla huumeita käyttävät ihmiset liikkuvat, ovat rauhoittuneet.
Huumeiden käyttötilat osana inhimillistä kohtaamista
Vierailumme jatkui saman järjestön ylläpitämään käyttötilaan, joka on järjestön edustajan Hugo Farian mukaan tuonut vakautta levottomiin naapurustoihin. Käyttötila on auki vuoden jokaisena päivänä tarjoten turvallisen paikan, jossa voi pestä pyykkiä, käydä suihkussa, viettää aikaa ja hoitaa omia asioitaan sosiaalityöntekijän kanssa. Tilassa on aina paikalla lääkäri ja sairaanhoitaja ja sieltä löytyy myös poltto- ja pistohuone heille, jotka sitä tarvitsevat.
Päivittäin käyttötilassa käy noin 180 eri ihmistä ja vuositasolla kävijöitä on noin 2 000. Käynneistä kerätään järjestelmällisesti tietoa, jonka avulla toimintaa kehitetään.
Hätämajoituksesta ei saa häätöä vaan tukea
Matkan viimeisenä kohteena oli hätämajoitus, joka oli perustettu kadulla asuville päihteitä käyttäville ihmisille koronapandemian vuoksi. Tilapäiseksi suunniteltu ratkaisu osoittautui kuitenkin niin hyödylliseksi, että siitä tehtiin pysyvä osa kaupungin palveluja. Hätämajoituksessa on sata paikkaa, joista osa on varattu naisille ja huoneet jaetaan muutaman hengen kesken. Pariskunnille on tarjolla omia huoneita. Majoituksessa voi viipyä siihen saakka, kunnes saa toisen sopivan asuinpaikan: joidenkin kohdalla tämä voi viedä vuosia.
Terveydenhuollosta ja sosiaalisesta tuesta vastaavat kaksi eri järjestöä, jotka toimivat tiiviissä yhteistyössä. Hätämajoitus tarjoaa terveydenhuollon lisäksi myös pisto- ja polttohuoneet sekä rajatun alueen, jossa voi juoda omia alkoholijuomia, jotka säilytetään lukollisissa kaapeissa.
Kesäkuusta alkaen asukkaiden omaa huumeiden ja alkoholinkäyttöä on seurattu heidän suostumuksellaan kirjaamalla jokainen käytetty annos. Tavoitteena on lisätä käyttäjien tietoisuutta ja antaa heille itselleen entistä tarkempi kuva omasta käytöstään, mikä voi jo sinällään vähentää haittoja.
Myös paikan johtaja näkyy päivittäisillä kierroksillaan. Hän tervehtii asukkaita ja kaataa juomiaan maistelevien mukeihin vettä. Tähän pieneen mutta merkitykselliseen eleeseen suhtaudutaan hyväntuulisesti ja vesi juodaan aina, mikä kertoo luottamuksesta ja läsnäolosta.
Portugalissa ei haluta moralisoida, pelätä tai paheksua päihteiden käyttäjiä
Näitä kaikkia ratkaisuja yhdistää sama perusajatus, joka on tehnyt Portugalista suunnannäyttäjän: asioihin tartutaan konkreettisesti ja ollaan avoimia kokeilemaan uutta. Päihteiden käytön haittoja ei vähätellä, mutta niitä ei myöskään lähestytä pelon, moraalisen paheksunnan tai syyllistämisen kautta.
Haittojen vähentäminen on kärkiajatus kohteissa, joissa vierailimme. Lisäksi niissä pyritään aktiivisesti tukemaan ihmisiä juuri silloin, kun heillä syntyy motivaatiota kiinnittyä julkisen sektorin kuntoutus- ja hoitopolkuihin. Kaikissa toiminnoissa kullekin ihmiselle nimetään oma “case manager” eli sosiaalityöntekijä, joka hoitaa kokonaistilannetta ja kulkee rinnalla tarvittavan ajan.
Toimintaa arvioidaan jatkuvasti ja jos jokin menetelmä ei toimi, tilalle etsitään rohkeasti uusia tapoja. Työntekijät ovat valmiita kokeilemaan, muuttamaan suuntaa ja tuomaan jopa kriisiaikoina kehitetyt ratkaisut pysyväksi osaksi arkea.
Portugalilaiset asiantuntijat ovat sitä mieltä, että huumeiden dekriminalisaatio Lissabonissa ei ole ollut mikään hopealuoti, vaan merkittävä syy parantuneeseen tilanteeseen ovat olleet lainmuutokseen liittyvät lukuisat pienet toimenpiteet. Tässä esimerkkejä siitä, miten Lissabon on lähtenyt ratkaisemaan ongelmia sen kuuluisan laatikon ulkopuolelta:
- rohkeus, avoimuus ja ennakkoluulottomuus uutta ja uuden kehittämistä kohtaan
- palveluita saa silloin, kun niitä tarvitsee eli ne ovat auki joka päivä
- palvelut saa yhdeltä luukulta ja läheltä
- eri käyttötavat otetaan huomioon
- järjestöt toimivat saumattomassa yhteistyössä toistensa ja julkisen sektorin kanssa
- alkoholin ”käyttötila” sijaitsee hätämajoituksen yhteydessä
- johto on sitoutunutta ja näyttää esimerkkiä asiakkaiden kohtaamisessa
- kokeilukulttuuri on ok, aina kaiken ei tarvitse olla täysin valmista.
Lissabonin opintomatkamme voi kiteyttää yhteen ajatukseen: rohkea, ennakkoluuloton ja avoin suhtautuminen ongelmiin voi muuttaa kokonaisia yhteisöjä parempaan suuntaan.
Ennen kaikkea portugalilainen asenne on jotakin, josta suomalaisten tulisi ottaa mallia. Laatikon ulkopuolelta ajattelu ei ole radikaali poikkeus, vaan välttämätön tapa rakentaa inhimillisempää ja toimivampaa huumepolitiikkaa.
Annuska Dal Maso työskentelee Nopsa-hankkeen hankepäällikkönä ja Kim Kannussaari erityisasiantuntijana EHYT ry:ssä.
