Järjestöleikkaukset romuttaisivat ehkäisevän työn ja kansalaisyhteiskunnan
Valtiovarainministeri Riikka Purra totesi, ettei sosiaali- ja terveydenhuollosta enää leikata. Tämä väite ei kestä tarkempaa tarkastelua. Sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat keskeinen osa suomalaista sote-järjestelmää, ja juuri näihin järjestöihin kohdistuvat leikkaukset ovat sekä mittavia että vaikutuksiltaan vaarallisia.
Valtiovarainministeriön budjettipohjassa esitetään nyt 100 miljoonan euron lisäleikkausta järjestöjen rahoitukseen, aiemman 140 miljoonan leikkauksen lisäksi. Kyse ei ole enää hallitusta rahoituksen kohdentamisesta, vaan koko järjestösektorin ajamisesta hallitsemattomaan kaaokseen. Tästä kärsisivät erityisesti kaikkein huono-osaisimmat suomalaiset.
Sosiaali- ja terveysjärjestöt tekevät vaikuttavaa ennaltaehkäisevää työtä, kuten päihdekasvatusta, mielenterveyden tukemista, arjen neuvontaa ja kriisiapua. Ne tavoittavat ihmiset tilanteissa, joissa virallinen järjestelmä ei toimi tai joihin se ei yllä. Kyse on suomalaisen kansalaisyhteiskunnan vahvuudesta, jota ei rakennettu hetkessä mutta, joka voidaan purkaa nopeasti.
Suomi on aina ollut maa, jossa pidetään huolta heikoimmista. Tämä periaate on ollut poliittisesti yhteisesti jaettu. Yksikään puolue ei vaaleissa ilmoittanut ajavansa kolmannen sektorin alasajoa, mutta nyt sitä on esitetty. Tällainen suunnanmuutos olisi radikaali, ja sillä olisi laajat seuraukset: kasvavat kustannukset terveydenhuollossa, suomalaisten työkyvyn heikentyminen, poliisin työtaakan lisääntyminen sekä ongelmien siirtyminen yhä myöhemmäksi ja kalliimmaksi.
On selvää, että myös järjestöissä tarvitaan kehittämistä. Rahoituksen byrokratiaa voidaan keventää, päällekkäisyyksiä karsia ja yhteistyötä tiivistää. Mutta kehittäminen vaatii suunnitelmallisuutta, ei taloudellista pudotuspeliä. Järjestöjen ketteryys, paikallistuntemus ja kyky kohdata vaikeissa elämäntilanteissa eläviä ihmisiä ovat arvoja, joita julkinen sektori ei pysty korvaamaan. Moniääninen kansalaisyhteiskunta on tärkeä osa toimivaa demokratiaa.
Jos rahasta halutaan puhua, on syytä katsoa valtion tuloja laajemmin. Alkoholi, tupakka- ja nikotiinituotteet sekä rahapelaaminen tuottavat valtiolle noin kolme miljardia euroa vuodessa. Yhden vuoden ns. haittatoimialojen tuotoilla voitaisiin rahoittaa koko sote-järjestökentän toiminta yli kymmeneksi vuodeksi. On korkea aika korvamerkitä osa näistä tuloista ennaltaehkäisevään työhön, joka todella vähentää haittoja.
Ehkäisevään työhön panostaminen ei ole kulu vaan investointi, joka turvaa perheiden arkea, pitää ihmiset työelämässä ja vahvistaa kansantaloutta ja -terveyttä. Nyt hallituksen on aika katsoa budjettilukujen taakse ja nähdä niiden seuraukset. On otettava askel taaksepäin ja korjattava suunta ennen kuin romutetaan jotakin, jota ei voi rakentaa takaisin.
