Ehkäisevä työ on pelastanut henkiä ja vähentänyt päihteiden käyttöä – miten käy tulevaisuudessa?

Ehkäisevän päihdetyön vaikuttavuutta kansanterveyteen ei mitata kvartaaleissa eikä edes vuodessa. Kysymys on pitkäjänteisestä yhteiskunta-, yhteisö- ja yksilötason työstä meidän kaikkien hyväksi.

Välillä kuulee väitteen, että järjestöjen tekemä ehkäisevä päihdetyö ei olisi hyödyllistä tai että sen vaikutuksista ei olisi näyttöä. On totta, että ei ole yksinkertaista osoittaa, että juuri tietty yksittäinen ehkäisevä toiminta sai aikaan sen, ettei jotakin ikävää tapahtunut. Samalla tiedämme, että muutokset parempaan eivät käynnisty ilman aktiivista toimintaa.

Moni asia on mennyt eteenpäin – esimerkiksi viimeisen 15 vuoden aikana

Suomessa alkoholinkokonaiskulutusta on saatu laskettua lähes kolme litraa puhtaana alkoholina mitattuna. Yhteensä 12 400 elämää on pelastettu, koska alkoholikuolemat ja alkoholiin liittyvät tapaturmat ovat vähentyneet. Tupakkatuotteiden kulutus on käytännössä puolittunut ja esimerkiksi ammattiin opiskelevien tupakointi on vähentynyt 23 prosenttiyksikköä. Nuorten rahapelaaminen on laskenut lähes 20 prosenttiyksikköä.

Toki kehitykseen on vaikuttanut useita tekijöitä, eikä yksittäisen toimijan vaikutusta ole aina helppo osoittaa. On kuitenkin aiheellista kysyä, olisiko muutosta tapahtunut ilman järjestöjen tekemää kansanterveystyötä – työtä, jossa päihteiden haitoista on aktiivisesti kerrottu eri yleisöille ja vaikutettu esimerkiksi tupakkapoliittiseen sääntelyyn lainsäädäntötasolla.

Esimerkiksi nuoret ovat nykyään entistä tietoisempia päihteiden haitoista, ja tässä kehityksessä järjestöillä on ollut keskeinen rooli. Järjestöt ovat toimineet asiantuntijoina, tehneet päihdekasvatusta oppilaitoksissa ja jakaneet tutkittua tietoa niin ammattilaisille kuin vanhemmille.

Pelkästään EHYTin kasvatustyössä kohdattiin vuosien 2013–2024 aikana yli 460 000 nuorta ja 30 000 vanhempaa moderneilla päihdekasvatuksen menetelmillä. Päihdeneuvonnassa on autettu vastaavana aikana yli 64 000 suomalaista, jotka ovat tarvinneet tukea päihteisiin liittyvissä huolissa tai kysymyksissä. Elokolo-kohtaamispaikat ovat tarjonneet yli 550 000 ihmiselle tukea vaikeaan elämäntilanteeseen tai mielekästä tekemistä arkeen.  Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, mitä järjestöt tekevät päihdehaittojen ehkäisyn ja ihmisten eteen.

Nikotiinipussit varoittava esimerkki lainsäädännön hitaudesta

Tutkimusten mukaan vaikuttavinta päihdehaittojen ehkäisyä tehdään lainsäädännön kautta vaikuttamalla hintaan, saatavuuteen ja markkinointiin. Sääntely vaikuttaa käyttöön väestötasolla vähentäen tuotteista koituvia terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja.

Poliittista tahtoa kansanterveydellisten toimien toteuttamiseen ei aina löydy. Ja toisinaan syntyy uusia ilmiöitä, joiden ehkäisy lainsäädännön keinoin on hidasta. Tästä hyvä esimerkki ovat nikotiinipussit. Ensin syntyi tulkintamuutos, jonka seurauksena nikotiinipussien sääntely jäi limboon tupakkalain, lääkelain ja kemikaalilain väliin. Tupakkalain uudistaminen kesti yli kaksi vuotta, eikä uudesta sääntelystä tehty yhtä tiukkaa kuin mitä se oli aiemmin ollut.

Lainsäädännön hitaus johti uusien käyttäjien lukumäärän räjähdysmäiseen lisääntymiseen, vaikka tavoitteena oli hillitä nuuskan tuontia Suomeen. Uudet nikotiinituotteet loivat täysin uuden kuluttajaryhmän, joka ei aiemmin ollut käyttänyt tätä ainetta.

Järjestöt pystyvät reagoimaan nopeasti

Vaikka monella mittarilla päihdehaittojen ehkäisyssä on menty eteenpäin, meillä on uusia ongelmia ratkaistavana. Alkoholikuolemissa näkyy kasvun merkkejä, vaikka kokonaiskulutus on laskenut. Tämä viittaa haittojen polarisoitumiseen eri väestöryhmien välillä. Huumeiden käyttö on yleistynyt ja huumekuolemat ovat Euroopan korkeimmalla tasolla. Uusi rahapelilaki avaa mainontaa ja kaikkein haitallisimpien pelien saatavuutta. Yhä useampi nuori kertoo käyttäneensä nikotiinituotteita.

Lainsäädännön hitauden ja valvonnan rajoitteiden vuoksi tarvitaan matalan kynnyksen ehkäisevää päihdetyötä. Päihdeilmiöt nousevat ja laskevat nopeasti, mikä nähdään konkreettisesti esimerkiksi alfa-PVP:n käytön yleistymisessä. Yhteiskunta tarvitsee laajan työkalupakin vastatakseen ilmiöihin.

Järjestöt pystyvät reagoimaan uusiin ilmiöihin ja kriiseihin nopeammin kuin viranomaiset. Tämä toteutuu vain, jos niille annetaan riittävät resurssit toimia.

Tasapainottelua, mutta taloudelliset punnukset eivät ole tasan

Päätöksentekijät toistavat usein, että päihde- ja rahapelipolitiikka on tasapainoilua terveyden ja elinkeinon etujen välillä. Kaikki vaakaa käyttäneet tietävät, että tasapainoa ei synny, jos molemmilla puolilla ei ole saman verran punnuksia. Mutta jos järjestöjen ja tutkimuksen rahoitusta heikennetään, tasapaino järkkyy vakavasti. Päihdepolitiikan ytimessä on kansanterveyden edistäminen. Päihteitä myyvien ja tuottavien tahojen kaupallisten intressien vastapainoksi tarvitaan toimijoita, jotka nostavat esiin tuotteiden haittoja ja antavat äänen niille, jotka kantavat haitat.

Tasapainoa voi hakea esimerkiksi taloudellisista resursseista. Päihde- ja riippuvuusjärjestöille myönnettiin 27 miljoonaa euroa julkisia STEA-avustuksia vuodelle 2025. Summalla tarjottiin apua päihdeongelmiin, vertaistukea, päihdekasvatusta sekä tietoa päihde- ja pelihaitoista.

Vertailukohtana pelkästään alkoholia myydään Suomessa lähes 5 miljardilla eurolla vuodessa. Vuonna 2022 suomalaiset hävisivät rahapeleihin 1,3 miljardia. Tupakasta kertyi pelkästään verotuloja reilut 1,2 miljardia vuodessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on arvioinut, että Suomessa laittomien huumeiden markkina-arvo pelkästään amfetamiinin ja kokaiinin kohdalla on 207–246 miljoonaa euroa. Järjestöjen tekemän ennaltaehkäisevän työn rahoitus on pisara meressä, jos sitä vertaa päihdemarkkinoilla liikkuviin summiin.

Ehkäisevä päihdetyö ei ole kaikkivoipa

Päihteitä käytetään ja rahapeleihin vastaisuudessakin hävitään liikaa rahaa. Alkoholi, kuten muutkin päihteet, ovat riippuvuutta aiheuttavia tuotteita, jotka aiheuttavat laajoja terveydellisiä, sosiaalisia ja taloudellisia haittoja yksilöille, yhteisöille ja yhteiskunnalle. Siksi niiden yhteydessä ei voida puhua pelkästään tavallisista kulutustuotteista. Ehkäisevän päihdetyön tehtävänä on kuitenkin pyrkiä ehkäisemään ja vähentämään haittoja tutkittuun tietoon perustuen.

Ehkäisevän päihdetyön lisäksi tarvitaan yksilöllistä apua niin käytön varhaisessa vaiheessa, keskivaiheilla kuin lopettamisen kynnykselläkin. Ehkäisy on kustannustehokkainta, mutta päihteitä käyttävien ihmisten auttaminen on aina inhimillisempää ja halvempaa kuin hoitamatta jättäminen. Niin käyttäjälle kuin hänen läheisilleen.

Lähteet:

THL, Jätevesitutkimus 2025
THL, Kouluterveyskyselyt
THL, Päihdetilastollinen vuosikirja
THL, Tupakoinnin yhteiskunnalliset kustannukset vuonna 2020
EHYT ry, vuosikertomukset 2013-2024