BLOGI: Sote-järjestöt luottamuksen, toivon ja tulevaisuuden rakentajina

Koronakriisi koskettaa meitä kaikkia. Sen aiheuttamat äkilliset taloudelliset menetykset ovat tosiasia. Ihmisten arki ja monen toimeentulo ovat kokeneet kovia. Tiukka taloustilanne pakottaa organisaatioita, myös järjestöjä, priorisoimaan ja muokkaamaan toimintaa.

Perhe seuraamassa jalkapallo-ottelua kentän laidalla.
Kuva: Minna Lehtinen / EHYT ry

Järjestöjen valtionavustuksiin kaavaillaan mittavia supistuksia. Syksyn budjettiriihessä tehdään vaikeita arvovalintoja ja tarvitaan suurta viisautta. Kriisin keskellä on rakennettava tulevaisuutta. Historia osoittaa, kuinka lyhytkestoistenkin taantumien sosiaaliset seuraukset ovat pitkäkestoisia ja vauhdittavat eriarvoistumista.

Kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuudet tulee turvata, koska elinvoimainen ja aktiivinen kansalaisyhteiskunta kuuluu toimivan demokratian perusedellytyksiin.

Sosiaali- ja terveysalan järjestöihin ei kannata suhtautua kulueränä, vaan resurssina sosiaalisen hyvinvoinnin rakentamisessa. Siihen satsatut eurot tulevat moninkertaisena takaisin.

Terveyserojen kaventaminen on yksi yhteiskunnan tärkeimmistä tehtävistä. Suomessa hyvinvointivaltion sosiaalinen kestävyys on jäänyt liian vähälle huomiolle.

Asiantuntijoiden mukaan suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsee voimakas jakautuminen sisä- ja ulkopuolisiin, joka näkyy erityisesti terveys- ja sosiaalipalveluissa. Sisäpuolisten ryhmälle tulonsiirrot ja palvelut ovat verrattain hyvät. Ulkopuolisten ryhmä taas kärsii palvelujärjestelmän sirpaleisuudesta ja rakenteellisista ongelmista kaikkein eniten.

Terveyserot ovat systeeminen ongelma, jolla on monia juurisyitä. Yksi eriarvoistumisen kierrettä vahvistava tekijä ovat päihteet. Myös rahapelihaittojen ehkäisy on työtä eriarvoisuuden vähentämiseksi ja kuuluu osaksi ehkäisevää päihdetyötä. Ehkäisevä päihdetyö on sosiaalisen kestävyyden vahvistamista: turvaverkkojen punomista, riskitekijöiden vähentämistä ja suojaavien tekijöiden vahvistamista ihmisten arjessa – juuri suomalaisten sote-järjestöjen ydintoimintaa.

Sote-palvelujen rakenteelliset ratkaisut eivät yksin riitä, vaan on vahvistettava ihmisten sosiaalista pääomaa ja edellytyksiä terveellisempiin elintapoihin, erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevilla.

Järjestöjen tuki ja apu tavoittavat laajasti ja kustannustehokkaasti

Järjestöjen toiminta on suunnattu koko väestöön kohdistuvan ennaltaehkäisevän toiminnan lisäksi kaikkein haavoittuvammassa asemassa oleville väestöryhmille. Jokainen meistä tarvitsee joskus apua.

Suurta osaa suomalaisista järjestöjen toiminta koskettaa jossain elämän vaiheessa. Järjestöt tarjoavat mm. keskusteluapua, palveluohjausta, vertaistoimintaa ja kohtaamispaikkoja. Esimerkiksi EHYT ry:n Elokolo-kohtaamispaikoissa on vuosittain yli 50 000 käyntiä. Kasvokkaisten kohtaamisten vähennyttyä koronakriisin myötä puhelin- ja verkkopalvelut nousivat yhä suurempaan rooliin.

EHYTin päihdeneuvontapuhelimeen tulleiden soittojen määrä kasvoi maalis-kesäkuun aikana 15 % ja verkossa toimivien vapaaehtoisten (Muruset-verkkomummola) juttusilla Habbo-hotellissa kävi 45 % enemmän lapsia ja nuoria viime vuoteen verrattuna.

Järjestöjen nopeus ja joustavuus tuli selväksi koronakriisin alkaessa. Toimintaa siirrettiin vauhdilla verkkoon ja käynnistettiin täysin uusia toimintamuotoja auttamaan ihmisiä uudessa tilanteessa.

Järjestölähtöisen yleishyödyllisten toiminnan periaate on matala kynnys, kuten maksuttomuus ja nimetön asiointi. Järjestön tarjoama tuki on usein se, josta ihminen saa ensimmäisenä otteen hädän sattuessa. Joskus järjestöjen toiminta on kuin ilmapatja, jolle tömähtää se, joka kokenut vapaapudotuksen kaikkien verkkojen läpi.

Parhaimmillaan turvaverkkoja punotaan tiheiksi, vahvoiksi ja joustaviksi yhdessä järjestöjen ja julkisten sekä yksityisten sote-toimijoiden kanssa. Järjestöillä onkin merkittävä rooli käynnissä olevassa sote- ja hyte-työssä. Kolmas sektori täydentää kuntien palveluita ja tarjoaa valinnan mahdollisuuksia kohdentuen erityisesti järjestelmien ”ulkopuolisiin” ja auttaen heitä palveluiden piiriin. 

Järjestötoiminta pyörii laajuuteen nähden usein hyvin pienillä kustannuksilla. Järjestöissä työntekijöiden rinnalla toimivat usein koulutetut, ohjausta ja tukea saavat vapaaehtoiset.

Sosiaalisia innovaatioita sekä hyvinvointia vapaaehtoisuudesta

Miehet kantavat halkoja ja hassuttelevat.
Kuva: Jukka Rapo / EHYT ry

Sosiaali- ja terveysjärjestöissä toimii noin 500 000 vapaaehtoista, joiden työpanos vastaa 21 000 henkilötyövuotta. Vapaaehtoisten tekemä työ on valtava resurssi, mutta suurin hyöty siitä koituu vapaaehtoiselle itselleen. Esimerkiksi tutkija Frank Martelan mukaan hyvän tekemisellä ja hyvinvoinnilla näyttää olevan suora yhteys. Tutkimuksissa on osoitettu, että vapaaehtoistoiminta ja toisten auttaminen lisää onnellisuutta ja pidentää ikää.

Näkyvin osa järjestöjen toimintaa on auttamistyö. On kuitenkin tärkeä muistaa, että järjestöt ovat myös sosiaali- ja terveysalan kehittäjäorganisaatioita sekä monien erityisryhmien edunvalvojia ja puolestapuhujia. Kehittämistoimintaa tehdään hankkeiden kautta sekä osana järjestöjen perustoimintaa.

Monet julkisista palveluista ja toimintamalleista ovat saaneet alkunsa järjestöistä, joissa on mahdollisuus joustavasti kokeilla ja kehittää uutta. Järjestöissä tunnetaan ja ymmärretään ihmisten tarpeet. Yleishyödyllisten järjestöjen kehittämät toimintamallit ja materiaalit ovat aina avoimesti kaikkien hyödynnettävissä.

Kriisityön ohjeissa neuvotaan tukemaan ja vahvistamaan yhteisyyden tunnetta, jatkuvuuden ja toivon tunnetta ja löytämään ne, joiden reaktioissa korostuvat vetäytyminen ja yksinäisyys: toipujaa ei jätetä yksin. Ehkä nämä ohjeet pätevät myös yhteiskunnallisiin kriiseihin: vahvistetaan niitä mekanismeja, jotka lisäävät yhteisöllisyyttä, pidetään yllä jatkuvuutta ja toivoa, eikä jätetä heikoimpia yksin.

Mikkonen Juha

Toiminnanjohtaja 050 527 4780
Katso henkilön esittely
Marja Pakarinen.

Pakarinen Marja

Erityisasiantuntija 040 629 9045
Katso henkilön esittely