Säästetään haitoista, ei niiden ehkäisystä
Päihteet ja rahapelaaminen ovat riippuvuuskysymyksiä, mutta myös raha- ja osaamiskysymyksiä. Sosiaali- ja terveysalan pitkäaikaisena toimijana riippuvuushaitat merkitsevät minulle myös ihmisoikeuskysymystä.
Päihteet ja rahapelaaminen tuovat tuottoja yhteiskunnalle. Niihin liittyvät verot ja tuotot kerryttävät valtion kassaan noin 3 miljardia euroa vuodessa. Päihdehaittojen kustannukset koko Suomelle ovat kuitenkin uusimman arvion mukaan 7,9 miljardia euroa vuodessa. Inhimillisiä haittoja ei voi rahalla mitata.
Vastuu väestön terveyden edistämisestä on perustuslaissa osoitettu julkiselle vallalle. Julkisen vallan on myös tuettava huoltajien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi. Näitä vastuita on tarkennettu kuntien, hyvinvointialueiden ja muiden viranomaisten ja toimijoiden tehtäviksi.
Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen Suomen malliin kuuluu sosiaali- ja terveysjärjestöjen merkittävä rooli. Työn perusedellytykset ja jatkuvuus on turvattu valtionavustuksin. Myös EHYTin toiminta päihde- ja riippuvuushaittojen vähentämiseksi nojaa näihin avustuksiin.
Tätä kirjoittaessani budjettiriihessä on juuri vahvistunut, että päihde- ja riippuvuusjärjestöjen samoin kuin muiden sote-järjestöjen toimintaedellytyksiä ajetaan hallitsemattomasti alas lisäleikkauksin vuonna 2027. EHYTkin joutuu käynnistämään muutosneuvottelut sillan rakentamiseksi pitemmälle tulevaisuuteen.
Nopein ensiapu toiminnan jatkon turvaamiseksi olisi ollut pitää järjestörahoitus vuoden 2026 tasolla. Katseet kääntyvät nyt valtion talousarviosta päättävään eduskuntaan. Nyt olisi aika laatia kunnollinen selvitys ja linjaukset järjestötyön tukemisen tulevaisuudesta – dialogissa kansalaisjärjestöjen kanssa.
Sote-järjestöjä tarvitaan myös jatkossa, se on selvä. Jos rahoitus jää pysyvästi alhaiselle tasolle, järjestöjen tähän asti kantamia vastuita ja hyte-toiminnan rahoitusmalleja on ihmisten terveyden näkökulmasta tarkasteltava uusin silmin. Kuka ja miten ehkäisee päihdehaittoja?
EHYTin toiminnassa leikkausriskissä on muu kuin ns. kohtaava työ yksilöiden ja perheiden tukemiseksi. Leikkaukset uhkaavat vaikuttavaa, laajempien väestöryhmien kanssa tehtävää työtä, kuten päihdekasvatusta, uusimman tiedon kokoamista sekä ratkaisujen kehittämistä ja tuomista julkiseen keskusteluun. Järjestötyöntekijöillä on huippuosaamista näillä alueilla, joita heikentämisen sijaan pitää vahvistaa. Jos järjestömuotoinen työ ei olisi enää mahdollista, sille on luotava vaihtoehtoiset rakenteet.
Päihdehaitat eivät odota valtionvelan lyhentymistä. Epäsuhta koko yhteiskunnan haittakustannusten ja haittoihin liittyvien valtion tulojen välillä ei korjaudu ilman isoja politiikkamuutoksia
EHYT ehdottaa, että päihdepolitiikan tavoitteeksi voitaisiin asettaa päihdekuolemien määrätietoinen vähentäminen eli niiden puolittaminen vuoteen 2035 mennessä. Tavoite voidaan saavuttaa osoittamalla pieni osuus, kuten 2 prosenttia, haittaverojen tuotoista päihdehaittojen ehkäisytyöhön.
Suomi kärvistelee väestökriisissä. Siksikin ihmisten terveyttä ja hyvinvointia koskevien oikeuksien toteuttaminen sekä jokaisen mahdollisuus hyvään ja pitkään elämään tulisi nostaa yhteiskuntapolitiikan keskiöön. Säästetään huolesta ja kärsimyksestä, lisätään toivoa ja elinvoimaa.
Kirjoitus on aiemmin julkaistu Kompassi-lehden numerossa 2/2026.
