Pysähdy ajattelemaan
Taina Nevanperän tärkein tavoite EHYTin kouluttajaverkoston kouluttajana on pysäyttää nuoret ajattelemaan ja tekemään itse omat valintansa. Elämän tärkeitä asioita hän on oivaltanut myös työskennellessään pohjoisessa porojen kanssa.
Taina Nevanperä muistaa, miten pikkutyttönä leikki opettajaa. Ompelija-äiti ompeli seitsemällä ompelukoneellaan ja toimi siinä sivussa leikkikoulun rehtorina. Oppilaina olivat nuket. Haaveammatti olikin pitkään opettaja.
Murrosikäisenä omapäinen teini ei kaikkien yllätykseksi hakenutkaan lukioon, vaikka keskiarvo 9,6 olisi riittänyt sinne pääsyyn kirkkaasti. Teoreettisten opintojen sijaan hän halusi tehdä jotain konkreettista. Myöhemmin Nevanperä ymmärsi tämän olleen kapinaa myös yhteiskunnan auktoriteetteja vastaan, koska hän näki elämänpolkunsa erilaisena kuin mitä yleisesti odotettiin.
Hyvin varhaisessa vaiheessa opintoja ja työelämäänsä Nevanperä koki, ettei aiempi haaveammatti opettajana ollutkaan häntä varten. Sen sijaan hän koki kutsumusta nuoren rinnalla kulkevaan ja ohjaavaan nuorisotyöhön.
”Opettaja kertoo faktat. Minä haluan antaa vaihtoehtoja nuorille, jotta he voivat itse hoksata asioita. Vähän kuin salaa johdattelisin nuoria, ja sitten voimme iloita onnistumisista yhdessä. Koen olevani pikemminkin keskustelija ja kanssakulkija nuorelle”
Taina Nevanperä toimi lähes 20 vuotta kunnallisen nuorisotyön parissa. Nuorten kokoontumistavat ja -paikat ovat vaihtuneet yhteiskunnan muutosten mukana, vaikka tarpeet ovat säilyneet samoina.
Nuoret ovat aina tarvinneet aikuisen ohjausta ja tukea, jotta asetettuja rajoja noudatetaan ja otetaan muutkin ihmiset huomioon. Aikuisilta opitaan tärkeitä taitoja, kuten käytöstavat.
”Meidän kaikkien aikuisten tulee ymmärtää, että on tärkeää kohdata nuori moikkaamalla, avaamalla keskusteluja ja olemalla saatavilla.”
Ajan antaminen nuorille on merkityksellisempää kuin mikään muu.
”Kuulumiset pitää jaksaa kysyä, vaikka nuori vain ärähtäisi vastaukseksi. Kysyminen kertoo välittämisestä. Nuoret tykkäävät myös, kun heitä kehutaan ja kannustetaan. Kukapa siitä ei tykkäisi?”
Porojen opettamaa
Tehtyään pitkään nuorisotyötä oli aika oppia jotain uutta. Luonto ja sen monimuotoisuus on ollut metsästävälle ja eräilevälle Nevanperälle erittäin tärkeä, joten hän päätyi opiskelemaan eräoppaaksi.
”Metsässä vapauttavinta ovat poluttomat taipaleet – vapaus olla yhteydessä itseensä ja luontoon. Siellä toimivat elämän yksinkertaiset lainalaisuudet, joten olo on turvallinen. Kaupungissa ne eivät sen sijaan toimi, koska useat ”luonnottomat” asiat, kuten esimerkiksi päihteet, erilaiset riippuvuudet, itsekeskeisyys ja ahneus lisäävät turvattomuuden tunnetta.”
Eräopasopinnot kuljettivat Nevanperän Pohjois-Suomeen työskentelemään porojen kanssa. Nämä porot ovatkin olleet hänelle hiljaisimmat ja luotettavimmat työkaverit koko työhistoriassa. Monesti poroja pidetään tyhminä eläiminä, koska ne eivät esimerkiksi väistä autoja. Kyse on kuitenkin ihan muusta.
”Vaara hiipii yleensä hiirenhiljaa kunnes hyökkää. Porolla on erittäin hyvä kuuloaisti. Siksi se kuulee auton äänen jo kaukaa, joten sitä poro ei miellä vaaraksi. Ne olettavat, että autot väistävät kyllä heitä.”
Poro jaloista eli koparoista kuuluu sen liikkuessa naksuva ääni. Tämän äänen ansiosta poro tietää missä muut porot kulkevat, mihin suuntaan ja miten nopeasti. Pakoeläimenä se tietää heti, milloin vaara uhkaa ja mihin suuntaan pitää paeta.
”Poro on puolivilli kotieläin, koska kesän se elää täysin vapaana metsissä ja talveksi ne kootaan ´kotiin´. Luonnosta olen oppinut, miten tärkeää on kuunnella välillä itseään ja tehdä asiat määrätietoisesti ja rauhallisesti.”
Äidille ei asioista kerrota
Kolmen aikuisen pojan äitinä Taina Nevanperällä on pitkä kokemus vanhemmuudesta. Hänen mielestään nuoria on rohkaistava puhumaan asioista luotettavalle aikuisille – aina se ei ole oma äiti tai isä.
”Usein on vaikeaa puhua ihmisille, jotka välittävät sinusta eniten. Pelätään, että vanhemmat alkavat murehtia turhaan. Siksi on erittäin tärkeää rohkaista nuoria ja myös aikuisia keskustelemaan turvalliseksi kokemien ihmisten kanssa.”
Suurella sydämellä jokaiselle keikalle
Nykyisin Nevanperä työskentelee työpaikkaratkaisuja tarjoavassa yrityksessä myyntitöissä ja käyttää lomapäiviään voidakseen tehdä keikkoja EHYTin kouluttajana.
Kouluttajaksi hän päätyi sattumalta, kun hän tarvitsi lisätöitä ja silmiin osui työhakuilmoitus. Nyt hän on kiertänyt lähes 10 vuotta pääosin Pohjois-Suomea ja Pohjanmaata.
Nevanperä käy pitämässä alakouluille Juteltaisko?-päihdekasvatustunteja, yläkouluille Hubu-tunteja ja toisen asteen oppilaitoksille Päihdeilmiö-tunteja. Vaikka itse asiat pysyvät samoina, keskustelut ovat aina erilaisia. Joka koulutuskeikalle hän lähtee suurella palolla – aina on ilo kohdata nuoria ja oppia heiltä itsekin jotain uutta.
”Tavoitteena on saada kuulijat pysähtymään ja miettimään asioita, jotta he aktivoituvat käyttämään aivojaan ajatteluun. On tärkeää oppia kyseenalaistamaan ja pohtia, onko tässä oikeasti vaara ja mitä minä oikeasti haluan tai en halua tehdä.”
Keskustelut nuorten kanssa ovat pysäyttäneet Nevanperänkin ajattelemaan. Mihin oikein tarvitaan päihteitä? Voiko oikeasti iloita ilman päihteitä? Kyllä voi.
”On ihanaa, kun kaikki kivat asiat muistaa selkeästi vielä huomennakin.”
Taina Nevanperä nauttii suunnattomasti kouluttajan työstä, sillä se antaa syvyyttää ja näkökulmaa elämään.
”Työ tuo vaihtelua, ja koen tekeväni merkityksellistä nuorisotyötä leipätoimeni ohella.”
