Kouluterveyskysely antaa tärkeää tietoa lasten ja nuorten hyvinvoinnista – mutta se ei riitä, jos emme aidosti kuuntele nuoria

Kouluterveyskysely on tärkeä, sillä siitä saatuja tuloksia voidaan hyödyntää niin nuorten parissa kasvokkain tehtävässä työssä kuin lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyvässä päätöksenteossa.

Asiantuntijoiden mukaan kouluterveyskyselyn tuloksista myönteisenä esiin nousi erityisesti vuorovaikutuksen parantuminen perheissä. Keskusteluyhteys nuorten ja vanhempien välillä on vahvistunut ja keskustelu on aiempaa avoimempaa. Nuoret kertovat, että vanhempien ja lasten välillä on yhä vähemmän tabuja ja aiheita, joista ei voi puhua.

Samaan aikaan on kuitenkin nähtävissä myös hälyttäviä merkkejä mm. henkisen väkivallan kokemuksista perheissä ja oppilaitoksissa. Kyselyssä kartoitetaan myös lasten ja nuorten elintapoja ja päihteiden käyttöä. Erityisesti nuuskan käyttö puhututti tuloksia kommentoineita asiantuntijoita. Nuorten nuuskan käyttö on lisääntynyt ja aikuiset ovat hämillään, mitä asian kanssa pitäisi tehdä. Ilmiö on suhteellisen uusi, eikä vanhemmilla ja nuorten parissa työskentelevillä aikuisilla välttämättä ole riittävästi tietoa ja välineitä asian käsittelyyn yhdessä nuorten kanssa.

Paikalle oli kutsuttu myös nuoria kommentoimaan kouluterveyskyselyjen tuloksia. Lähes tuhannen kasvatusalan ammattilaisen edessä istui neljä rohkeaa lahtelaista nuorta kertomassa mielipiteitään kuulemaansa. He vastasivat hyvin aidosti ja rehellisesti puheenjohtajan esittämiin kysymyksiin. Itselleni jäi kuitenkin ikävä tunne, että aikuiset sivuuttivat nuorten vastaukset virkamiesmäisin kommentein.

Nuori lahtelainen uskalsi antaa negatiivista palautetta mm. liittyen kouluruokailun järjestämiseen ja viihtyvyyteen, mutta aikuiset mitätöivät hänen näkemyksensä viitaten omiin hyviin kokemuksiin kouluruuasta. Kysymysten asettelu oli paikoin asenteellista. Nuorelta kysyttiin esimerkiksi, että ovatkohan nuoret vastanneet kyselyyn tosissaan vai heittäneet vastauksia läpällä. Hämillään oleva nuori vastasi mielestäni hyvin kypsästi uskovansa, että nuoret ovat pääsääntöisesti vastanneet totuudenmukaisesti. Jäin pohtimaan, edistikö tilaisuus nuorten osallisuuden kokemusta ja kokivatko he, että heidän kanssaan puhuttiin nuorten asioista aidosti välittäen. Vai jäikö päällimmäisenä mieleen, ettei aikuisia oikeasti kiinnosta?

Onneksi tätä seurannut nuorten kyselytunti oli onnistuneempi. Nuoret olivat tehneet etukäteen videon välityksellä muutaman kiperän kysymyksen, johon asiantuntijaraati vastasi. Nuoret halusivat esimerkiksi tietää, miten nuori voisi hyväksyä itsensä, kauanko kännykällä voi viettää aikaa sekä mistä tietää, että on burn out. Lasten psykiatrin Matti Kaivosojan vastaukset olivat parasta kuultavaa nuorten kysymyksiin! Seitsemän lapsenlapsen ja pitkän työuransa perspektiivillä vastaukset olivat hyvin yksinkertaisia ja selkeitä.

Kaivosojan mukaan nuori tarvitsee hyväksyviä peilejä niin perheessä kuin kavereiden kanssa. On hyvä tunnistaa kehossaan ikävät tuntemukset, puhua niistä ja tiedostaa oman jaksamisen rajat. Kun kivat asiat vähenevät tai katoavat elämästä kokonaan voi olla kyse masennuksesta. Kännykällä olemisen metafora oli myös yksinkertainen. Nuori tarvitsee ikkunoita ulkomaailmaan, mutta on tärkeää pohtia, milloin ne on hyvä pitää kiinni ja kuinka monta tällaista ikkunaa nuori lopulta tarvitsee esimerkiksi illalla nukkumaan mennessään.

Kouluterveyskysely antaa tärkeää tietoa lasten ja nuorten terveydestä ja hyvinvoinnista. Tulokset auttavat lasten ja nuorten parissa toimivia peilaamaan omaa toimintaansa ja suuntaamaan sitä paremmin. Ne auttavat päivittämään sitä, mihin työssä pitäisi keskittyä, tekemään johtopäätöksiä ja perustelemaan menetelmiä.

Kaikista tärkeintä aikuisten olisi kuitenkin muistaa, että meidän tehtävämme on kuunnella herkällä korvalla lapsia ja nuoria, suhtautua heihin ymmärtävästi ja auttaa heitä tulemaan kuulluiksi. Aikuisen tulisi myös tukea kasvavan nuoren osallisuutta. Tämä vaatii hienovaraisuutta, reiluutta ja joustavuutta. Nuori tarvitsee hyväksyviä katseita vaikeissakin tilanteissa. Aikuisen pitää osata pysähtyä kohtaamisen äärelle ja ymmärtää, millaisia tulevaisuuden ikkunoita nuori etsii ja availee.