Onnea satavuotias Suomi, olet menestystarina!

Olemme kärkijoukkoa niin hyvinvoinnissa, vakaudessa, koulumenestyksessä kuin onnellisuudessa. Tilastokeskus on koonnut juhlavuoden kunniaksi listan siitä, missä kaikessa olemme maailman huippua. Lista on häkellyttävä. Se kertoo, että pienikin voi puskea maailman kärkimaaksi: täällä asuu vain 0,07 prosenttia maailman väestöstä. Vielä vahvempi viesti on kuitenkin se, että heikosta voi tulla vahva. Meissä on sisua, jonka avulla tämä hyvinvointi on rakennettu.

Hyvinvoinnin säilyttämiseksi pitää tehdä työtä. Arvona se on väkevä, mutta ei horjumaton. Juhlapäivän aattona voikin pohtia, miten me saisimme säilytettyä tämän kaiken hyvän tulevaisuudessa?

Suomi, josta voi olla erityisen ylpeä, on Suomi, jossa vahvemmat pitävät heikommista huolta, eikä ketään jätetä yksin. Niin maakunta ja sote-uudistus kuin käynnissä olevat lakiuudistuksetkin ovat jättäneet toistaiseksi monta kysymystä avonaiseksi. Vaikuttaa siltä, että olemme menossa suuntaan, jossa vastuuta heikommin pärjäävistä sysätään yhä enemmän järjestöille, vapaaehtoisille ja lähimmäisille. Tämä on kalteva polku. Vastuun pitäisi olla valtiolla, jotta menestystarinamme jatkuu myös tulevaisuudessa.

Kun tarkastellaan suomalaisten huolenaiheita, yksinäisyys nousee esiin. Eniten yksinäisyyttä koetaan nuoruudessa ja vanhuudessa. Yksinäisyys voi kuitenkin yllättää kenet tahansa. Se ei katso ikää, sukupuolta tai yhteiskuntaluokkaa. Yksinäisyys tuntuu kehossa, eikä mikään muu tekijä ole niin vakava uhka hyvinvoinnille ja terveydelle kuin yksinäisyys.

Jokaisesta pitäisi huolehtia, koska koskaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Suomen historia ja sen kokemukset osoittavat, että pystymme kokoamaan voimamme ja nousemaan vaikeistakin tilanteista. Kenties seuraavan vuosisadan tavoite voisi olla se, että huolehditaan siitä, että ketään ei jätetä kelkasta. Muistaisimme kysyä toisiltamme mitä kuuluu ja mielellään vähän enemmänkin. Eikä jätettäisi ketään yksin.

Iloista juhlapäivää – juhlitaan sitä yhdessä!