Hyvinvointimme riippuu kansalaisjärjestöistä ja yhteisöllisyydestä

Sixten Korkman tunnetaan arvostettuna talousasiantuntijana. 2000-luvulla hänestä on kuoriutunut yksi hyvinvointiyhteiskunnan puolustajista. Korkman puhui EHYTin jäsenistölle edustajakokouksen seminaarissa maaliskuussa.

Moni kokee, ettei Suomi ei ole kuten ennen vaan yhä useamman arkea rasittavat talousongelmat ja elinkustannusten nousu, työttömyys ja huoli yhteiskunnan turvaverkon kantavuudesta. Euroopan turvallisuustilanne ja muut globaalit uhat painavat mieltä.

Myös taloustieteilijä Sixten Korkmanin puheessa kuuluu huoli valtion velkaantumisesta, ikääntyvästä väestöstä ja julkisten menojen noususta, mutta toivoaan hän ei ole menettänyt. Hänen mukaansa Suomi pystyy ja sen myös pitäisi pitää hyvinvointiyhteiskunnasta kiinni.

”Meidän hyvinvointimme on riippuvainen koko yhteiskunnasta ja ennen kaikkea kansalaisyhteiskunnasta, kansalaisjärjestöistä, yhteisöllisyydestä”, Korkman sanoo.

Korkman puhui EHYT ry:n edustajakokouksen seminaarissa Helsingissä 21. maaliskuuta. Moni seminaarin puhujista esitti huolensa nykyisen hallituksen sosiaali- terveysjärjestöihin kohdistamista leikkauksista, myös Korkman.

Sote-järjestöjen rahoitus vähenee yli kolmanneksen eli noin 140 miljoonaa euroa vuoteen 2027 mennessä. Huolta aiheuttavat leikkausten myötä menetettävä tietotaito ja tietenkin niiden ihmisten tilanne, jotka toiminnan supistusten jälkeen jäävät tyhjän päälle.

Sote-järjestöt tekevät koko väestölle suunnattua kansanterveystyötä mutta toimivat erityisesti haavoittuvien ryhmien parissa, jotka jäävät helposti muiden palvelujen ulkopuolelle.

Korkmanin mukaan järjestöjen tärkeää roolia ei kaikissa puolueissa ymmärretä lainkaan ja se kuuluu nykyisessä julkisessa keskustelussa.

Lapset ja nuoret etusijalle

Monista nyky-Suomen ongelmista Korkman nostaa esille lasten, nuorten ja perheiden tilanteen. Yhteiskunta eli me aikuiset emme ole pitäneet riittävän hyvää huolta nuorimmista polvista, vaan leikanneet heille tärkeistä palveluista.

”Tämä voi lyhyellä tähtäimellä antaa pikavoittoja, mutta on moraalisesti kyseenalaista ja myös taloudellisesti tyhmää, koska pitkällä aikavälillä se todennäköisesti lisää julkisia menoja.”

Nuorten palveluita tulisi nyt pikavauhtia vahvistaa: tärkeiksi tahoiksi Korkman nostaa esimerkiksi peruskoulun ja nuorten mielenterveyspalvelut, joiden resurssien pitäisi olla kunnossa. Apua tarvitseville tai toimeentulovaikeuksien kanssa kamppaileville perheille tulisi saada esimerkiksi matalan kynnyksen kotitalousapua ajoissa eli silloin, kun lapset ovat ihan pieniä.

Kaiken kaikkiaan ennaltaehkäisevää päihdetyötä pitäisi vahvistaa: sote-kulut saataisiin vähenemään, kun kansalaiset pysyisivät työkykyisinä veronmaksajina eivätkä putoaisi yhteiskunnan rattailta.

Ehkäisevän päihdetyön avulla nämä ihmiset voitaisiin saada työelämään ja veronmaksajiksi ja heidän elämänsä olisi siedettävää, jopa onnellista, Korkman sanoo.

Työkaluja talouskasvuun

Hyvinvointiyhteiskunta on vielä pelastettavissa, jos talouskehitys saadaan siedettävälle uralle. Työkaluiksi tähän Korkman nimeää esimerkiksi leikkaamisen hyvätuloisten työeläkkeistä, eläkeiän nostamisen ja myös verotusta voisi tarkastella.

Talouden rakenteita pitäisi myös muuttaa niin, että ne tukisivat uusien, innovatiivisten yritysten syntymistä, kuten on tapahtunut esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa.

”Nykyhallitus on keskittynyt sellaisiin rakenteellisiin muutoksiin työmarkkinoilla, jotka eivät edistä tätä tavoitetta”, Korkman sanoo.

Lisäksi tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa, vaikka nyt työttömyys on suurta. Suomen huoltosuhteen heikkeneminen on tulevaisuudessa EU:n nopeimpia, joten työssäkäyviä tarvitaan maksamaan kasvavan vanhusväestön tarvitsevat palvelut ja eläkkeet. ”Rasismista ja sellaisista asenteista, jotka vaikeuttavat kotouttamista pitäisi päästä irti. Kotoutuminen on edellytys sille, että maahanmuutto tuottaa toivottua tulosta.”

Kirjoitus on aiemmin julkaistu Kompassi-lehden numerossa 1/2026.