Seminaari: Nykytyöelämä edellyttää ammatilliselta koulutukselta parempia ryhmänohjauskäytäntöjä ja kasvatusvastuun vahvistamista

Tiedon ja taidon ammattilaiset -seminaari kokosi ensi kertaa yhteen ammattiin opiskeluun perehtyneet sosiaali- ja kasvatusalan tutkijat ja ammattioppilaitosten opettajat. Helsingin yliopiston, Suomen Akatemian ja EHYT ry:n seminaari nosti työelämäeväiden rakennuspalikoiksi ryhmänohjauksen, oman jutun löytymisen sekä käytännönläheisyyden ja tiedon suhteen opetuksessa.

Seminaarissa käsitellyt teemat liittyvät keskeisesti työurien pidentämiseen ja sitä kautta kestävyysvajeen kuromiseen. Ammattiin opiskelevat ovat maamme suurin opiskelijaryhmä, joka valmistuttuaan muodostaa valtaosan työvoimastamme.

– Päivä on tuonut hyviä malleja ja tutkimuskohteita koulutuksen läpäisyn lisäämiseksi ja nuorisotakuun toteutumiseksi. Ammattiin opiskelevien hyvinvoinnin lähtökohtia, oman jutun löytämistä, viihtyvyyttä ja sosiaalista pääomaa on parannettava merkittävästi, kiteytti EHYT ry:n AMIS-työn projektipäällikkö Merit Lindén.

Seminaarissa nousivat esiin kasvattajuuden vahvistaminen, oikean suhteen löytäminen ammatin ja tiedon opettamisen välille sekä ryhmänohjauksen rooli merkittävänä mahdollisuutena.

SAKKI ry:n varapuheenjohtaja Musa Jallow peräänkuulutti kaikkeen seminaarissa käsiteltyyn kehitystyöhön ammattiin opiskelevien aitoa osallistamista. – Tätä tukemaan pitäisi saada nyt amiksista puuttuva demokratiakasvatus osaksi kaikkia opintoja.

– Monet muutokset ammattioppilaitosten parhaaksi vaativat rakenteiden, tahtotilan tai painotusten muutosta – eivät niinkään rahaa, EHYT ry:n Lindén avasi. – Hyviä menetelmiä on paljon, mutta niiden juurtuminen on haaste. Koko Suomen kattavat toimintamallit vaatisivat yhtenäiset toimintatavat ja -rakenteet kaikissa oppilaitoksissa.

Opetushallituksen tuoreen ammatillisen koulutuksen tutkimukset kertovat väärän uranvalinnan lisäävän keskeyttämisriskiä.* Myös valmistuneiden pitäminen työelämässä vaatii keinoja. Muun muassa sosiaalialalle on ennustettu yli 58 000 ammattilaisen mentävä vaje kymmenen vuoden päästä.**

Ryhmäyttäminen on investointi nuoreen ja Suomeen

– Hyvien ryhmien ja nuorten sosiaalisten valmiuksien vahvistaminen ammattioppilaitoksissa on kannattavimpia investointeja, jonka 2010-luvun Suomessa voi tehdä, vakuutti EHYT ry:n AMIS-työn erityissuunnittelija Antti Maunu. – Ammatillista koulutusta on vuosien saatossa uudistettu paljon, mutta opiskelun sosiaaliset ja ryhmäulottuvuudet ovat jääneet tässä vähälle huomiolle. Ammattiin opiskelevien eliniän ennuste on tilastojen valossa useita vuosia lyhyempi kuin muun koulutuksen saaneiden. Myös päihteidenkäyttö ja monet sosiaaliset ongelmat ovat ammattiin opiskelevien keskuudessa yleisempiä. Ryhmät ovat parasta ehkäisevää päihdetyötä.

– Ammatillisten oppilaitosten ryhmänohjaajilta ja muilta opettajilta vaaditaan nykyisin sellaista ohjausosaamista, jota on aikaisemmin pidetty opinto-ohjaajien osaamisena, nosti aiheesta syksyllä väitellyt Jyväskylän ammattikorkeakoulun Seija Koskela. – Tämän ohjausosaamisen lisäämiseen tulee jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota. Henkilökunnalla ja erityisesti ryhmänohjaajilla on merkittävä rooli siinä, sitoutuuko peruskoulusta tullut nuori ammatillisiin opintoihin.

– Nuorten opiskelijoiden näkökulmasta tärkein ja motivoivin juttu ammattiopinnoissa on koulutuksen työelämälähtöisyys ja käytännönläheisyys. Toisaalta koulutuksen työelämälähtöisyydessä on se riski, että se asettaa toissijaiseksi tärkeät kysymykset kasvatuksesta ja nuoruuden ikävaiheen huomioimisesta ammatillisessa koulutuksessa, muistutti tutkijatohtori Anne-Mari Souto Itä-Suomen yliopistosta.

Seminaarissa esiteltiin tuloksia Suomen Akatemian tutkimushankkeesta, jossa tarkasteltiin opettajan ja opiskelijan merkityksenantoja ammatillisessa koulutuksessa. Hankkeen tuotoksena on muun muassa lajissaan ainoa julkaisu ’Ammatillinen koulutus ja yhteiskunnalliset eronteot’, jossa on kysytty, miten työntekijäkansalaiseksi kasvetaan ammatillisessa koulutuksessa.

Ammattioppilaitos on ratkaisu

– Ammattioppilaitokset itsessään eivät aiheuta ongelmia. Pikemminkin ne ovat ratkaisu: hyvä ryhmähenki ja positiiviset toimintatavat edesauttavat ja vahvistavat hyvien tottumusten siirtymistä koko opiskelijaryhmään, muistutti EHYT ry:n Merit Lindén.

Ammatilliseen koulutukseen hakeutuu suhteessa enemmän haastavassa tilanteessa olevia nuoria ja keskeyttäminen on selvästi yleisempää kuin muilla koulutusasteilla. Lukiokoulutuksessa keskeyttämisprosentti oli 4,0 ja nuorille suunnatussa ammatillisessa koulutuksessa 8,7***. Tähän vaikuttavat sosiokulttuuriset syyt, esimerkiksi elämäntapojen ja koulutuksen periytyvyys.

– Keskeyttämistä ehkäisee parhaiten koulun hyvä arki ja koulun luonne sosiaalisena ympäristönä. Ei kilpavarustelu, muistutti kehitysjohtaja Jatta Herranen Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymästä.

Keudan ammattiopiston toimialarehtori Juha-Petri Niiranen kertoi opetushenkilökunnan kokevan keskeyttämiset hyvin henkilökohtaisina ja keskeyttämisen painottuvan johtamisessa talouden rinnalla yhä enemmän osana pedagogista johtamistyötä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön opetusneuvos Elise Virnes peräänkuulutti kehitysmahdollisuuksia ja hyviä puolia esiin nostavaa ”amistutkimusta”.

Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n AMIS – Arjen Ammattilaiset tekee työtä sen eteen, että ammattiin opiskelevien hyvinvointiin kiinnitettäisiin paremmin huomiota ja ryhdyttäisiin toimenpiteisiin epäkohtien korjaamiseksi. Hyvinvointiin ja yhteisöön panostaminen tuottaa pitkäkestoisia positiivisia vaikutuksia arkeen, työelämään ja pidempiin työuriin kymmenille tuhansille ammattilaisille. Hanke on osa Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n nuorten hyvinvointia edistävää toimintaa.

 

*Opetushallitus, Ammatillisen koulutuksen läpäisyn tehostamisohjelman seurantatutkimus 2014

**Työ- ja elinkeinoministeriön selvitys 43/12, Mistä tekijät sosiaalialalle?

*** Tilastokeskus 2014

 

Lisätietoja:

Merit Lindén, EHYT ry, AMIS-työ, projektipäällikkö, merit.linden@ehty.fi, puh: 050 366 5112

Antti Maunu, EHYT ry, AMIS-työ, erityisasiantuntija, antti.maunu@ehyt.fi, puh 050 375 3780

Sirpa Lappalainen, Helsingin yliopisto, sirpa.lappalainen@helsinki.fi, puh: 09 191 20 536