Tuhansien vaiettu suru

Koivupolku.
Viimeisimmän tilaston mukaan toissa vuonna kuoli 1700 ihmistä alkoholiperäisiin syihin. Vaikka alkoholikuolleisuus on kääntynyt vähitellen laskuun, 65 vuotta täyttäneillä suunta on päinvastainen. Huumekuolleisuudessa Suomi ja Pohjoismaat ovat Euroopan kärkimaita. Päihdekuoleman vaikutuspiirissä on vuosittain arviolta moninkertainen määrä surevia kuolemiin nähden.

Surusta väitellyt Mari Pulkkinen on todennut surun olevan Suomessa tavallaan suurempi tabu kuin kuolema: ”Moni pelkää surevaksi leimautumista, sillä se muuttaa ihmisten suhtautumista sinuun.” (HS 17.2.2017) Jos suru on jo itsessään leimaavaa, kuinka märkä leimasin on silloin, kun kuoleman syy on ollut tavanomaisesta poikkeava?

Häpeän tunteen seurauksena päihdekuolemasta voi olla vaikea puhua lähimpienkään kanssa. Vaikeneminen taas ruokkii häpeää entisestään. Päihdesensitiivisen surutyön menetelmillä ja Päihdepäivien Päihdekuolema ja vaiettu suru -seminaarilla pyritään rikkomaan tätä puhumattomuuden kulttuuria, avaamaan keskustelua tabuksi vaietusta surusta. Seminaari avaa päihdesensitiivisen surutyön käsitettä käytännön kohtaamisten tuottaman ja tutkimustiedon kautta, myös kokemusta kuunnellen.

Päihdesensitiivisellä surulla tarkoitetaan ammattieettistä herkkyyttä kohdata päihdekuolema ja siihen kätkeytyvä monisyinen suru. Sen käytännöt kehittyvät surutyön ja päihdetyön välisessä kumppanuudessa, Päihdepäivien pääteemaa, monimuotoisuutta, tavoitellen.

Suru on päihdesensitiivistä myös silloin, kun oma päihteidenkäyttö lisääntyy läheisen menetyksen myötä. On tärkeää ottaa huomioon myös tämä ennaltaehkäisevä ulottuvuus ja tarjota surevalle tukea hyvissä ajoin ennen kuin surua tarvitsee hukuttaa päihteisiin.

***

Katariina Hänninen puhuu Päihdekuolema ja vaiettu suru -seminaarissa Päihdepäivilllä  6.6.2017 klo 12–14! Lämpimästi tervetuloa osallistumaan keskusteluun!