Koulussakin pelataan

Länsimäen koulun apulaisrehtori, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Timo Koskinen Vantaalta tuntee hyvin Pokemon Gon, Fortniten ja muut tämän hetken lasten ja nuorten kärkipelit – kuten varmaan kaikki opettajat. Suosikkipeleistä ei voi olla kouluissa kuulematta.

– Jos itse tuntee pelimaailmaa, voi oppilaiden kanssa käydä mielenkiintoisia keskusteluja ja peleistä voi ottaa aihioita opetukseen, Timo Koskinen kertoo.

Mutta kuten kaikessa median kulutuksessa, on pelaamisessakin hyviä ja huonoja puolia.

– Lapset ja nuoret ovat ikään kuin töissä koulussa, jossa vapaata peliaikaa on kohtalaisen vähän. Kun pelaaminen nousee esiin, ollaan yleensä jonkinlaisessa konfliktitilanteessa, koska tekeillä voi olla oppimiseen liittyvä asia, jolta peli vie voiton. Toisaalta taas pelien ansiosta englannin kieli sujuu monilta pojilta hyvin. On myös erityisaloja, joista oppilailla saattaa olla paljon peleistä opittua spesifistä tietoa.

Koskinen on huomannut, että lapsilla ja nuorilla on valtava tarve puhua peleistä aikuisen kanssa. Sijaisopettajalta tiedustellaan heti, mitä pelejä tämä pelaa. Jos ulkopuolisen luennoitsijan kanssa löytyy pelillinen yhteys, on keskustelu nopeasti vetänyt suuren joukon oppilaita hänen ympärilleen.

Pelit oppimisen apuna

– Pelaaminen on ilmiö, joka täytyy tänä päivänä koulussa ottaa huomioon ja käyttää sitä hyödyksi opetuksessa, Koskinen toteaa.

Peruskoulun opetuksessa pelillistämistä käytetään motivointi- ja elävöittämiskeinona ja pelit mainitaan joidenkin aineiden opetussuunnitelmissakin.

– On oppilaita, jotka eivät osallistu tunnin kulkuun tai näytä osaamistaan, mutta innostuvat peleistä ja kilpailuista.

Se, kuinka paljon pelejä käytetään osana opetusta, vaihtelee opettajasta ja oppiaineesta toiseen. Yleisesti ottaen opettajat suhtautuvat myönteisesti pelien opetuskäyttöön.

Omassa opetuksessaan Koskinen on pitänyt interaktiivisia visailuja. Tunneilla on tutkittu myös pelejä ja pelaamista ilmiönä.

– Pari vuotta sitten harkitsin virtuaalitodellisuusympäristön luomista ja siihen opetuspelejä, mutta pelien saatavuus ja laatu eivät olleet sillä tasolla, että niistä olisi ollut taloudellista panostusta vastaavaa hyötyä. Uskon kyllä, että jollakin aikajänteellä, 10–20 vuoden kuluessa, kouluissa on opetuksessa laajasti käytössä teknisiä apuvälineitä ja simulaatioita.

Tällä hetkellä teknisinä apuvälineinä ovat tabletit ja tietokoneet, Länsimäen koulussa yksi kone kahta oppilasta kohden. Tieto-koneiden käytöllä valmennetaan oppilaita siihen, että laitteita tullaan käyttämään tulevassa työelämässä. Paitsi tietokoneiden ja muiden digitaalisten apuvälineiden tekninen käyttö, myös eettiset teemat ja vastuullisuus otetaan esille eri oppiaineissa.

– En usko, että peruskoulua voisi päästä läpi käsittelemättä näitä asioita.

Liiku, leiki, lue – ja pelaa

Fyysisen suorituskyvyn mittaamiseen tarkoitetut Move-testit kertovat lasten ja nuorten toimintakyvyn heikkenemisestä. Yhteyttä pelaamiseen, tietokoneiden ja mobiililaitteiden käyttöön ei ole täysin osoitettu, mutta niiden parissa vietetty aika voi olla ainakin osittain poissa liikkumisesta.

– Koulun täytyy olla tässä vähän konservatiivinen taho ja kannustaa tekemään niitä vanhoja asioita, liikkumaan, leikkimään ja lukemaan. Lapset ja nuoret, totta kai, haluavat pelata, mutta kasvattavan tahon tehtävä on hillitä ja tasapainottaa impulsseja, mikä ei kuitenkaan tarkoita kielteistä suhtautumista pelaamiseen.

Länsimäen koulun pelivälitunnilla saa pelata PlayStationilla tanssi- tai jalkapallopeliä. Tanssipeliä pelaamassa Aino Hallamaa (vas.), Fahrije Berisha, Maria Mesetsova ja Vilho Järvi.

Syysloman jälkeen Länsimäen koulussa aloitettiin uusi kokeilu, pelivälitunti, jolloin oppilailla on pitkän välitunnin aikana muutamana päivänä viikossa mahdollisuus pelata PlayStationilla tanssi- tai jalkapallopeliä. Tällä niin kutsutulla vireällä välitunnilla lisätään sekä viihtyisyyttä että liikuntaa.

– Kysyntää peleille olisi loputtomasti, mutta haemme sellaisia pelaamisen muotoja, jotka tuottavat hyötyä oppilaille ja koko yhteisölle. Liikunta on yksi näkökulma.

Keskitietä pitkin

Suuri osa lapsista ja nuorista noudattaa kultaista keskitietä, eikä heillä ole vaikeuksia hallita pelaamistaan tai mobiililaitteen käyttöä. On kuitenkin myös lapsia ja nuoria, joille pelaaminen, pikaviestiohjelmien tai videoiden seuraaminen aiheuttavat ongelmia. Silloin laitteet voivat muodostaa selkeän uhan oppimiselle ja joskus myös yleiselle hyvinvoinnille.

– Kodin merkitys ongelmien ehkäisyssä on suuri. Sieltä tulevat säännöt, rajoitteet ja reunaehdot laitteiden käytölle. Koulu ei voi vaikuttaa niihin kuin rajallisin osin. Huoltajille painotamme lasten iltojen rauhoittamista ja riittävän yöunen saamista.

Tarvetta pelikasvatukselle, jossa tietoa peleistä, ilmiöistä ja rajoista kerrotaan vanhemmille, varmasti on.

– Tärkeintä olisi keskitien löytäminen, jotta pelaaminen pysyisi viihdyttävänä ja joskus opettavanakin asiana. Se ei hallitse elämää, vie siitä jotakin pois eikä kahlitse, toteaa Koskinen.

Teksti Minna Saano
Kuvat Jari Härkönen

Juttu on julkaistu aiemmin EHYT Teema -lehdessä 14, jonka aiheena on päihde- ja pelikasvatus.