Lainsäädännön ei pidä lisätä kannabiksen käyttäjien syrjäytymistä

Kannabiksen lailliseen asemaan liittyvä keskustelu on ollut viime aikoina esillä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Pekka Hakkaraisen ja kehittämispäällikkö Tuukka Tammen kirjoittaman ”Huumeiden käytön rangaistavuudesta tulisi luopua” -blogin jälkeen, jossa he ilmaisevat kannattavansa dekriminalisointia eli käytön rangaistavuudesta luopumista.

Keskustelu aiheen ympärillä on tervetullutta ja se on haastanut monia tahoja pohtimaan teemaa. Nykylainsäädännön puitteissa kannabiksen käytöstä seuraa pääasiassa aina sakko ja merkintä poliisiasiain tietojärjestelmään (PATJA), mutta ei rikosrekisterimerkintää. Rikosrekisteriin tulee merkintä, jos henkilö tuomitaan muuhun rangaistukseen kuin sakkoon. Esimerkiksi ehdolliseen tai ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitseminen johtaa rikosrekisterimerkintään.

– Kannabiksen lainsäädännölliseen asemaan liittyvän keskustelun ohella tulisi keskustella siitä, mitä haittoja kannabiksen käytöstä tällä hetkellä tosiasiallisesti aiheutuu, ja miten haittoja ehkäistään nykyistä tehokkaammin. Tapahtuuko se parhaiten nykyistä lainsäädäntöä tai ainoastaan sen tulkintakäytäntöjä uudistamalla vai muilla keinoin? pohtii Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n asiantuntija Kim Kannussaari.

Keskustelussa ei tule unohtaa sitä, että kannabiksen käytöllä on kiistattomia haittavaikutuksia, jotka korostuvat etenkin jos käyttö on aloitettu nuorella iällä. Yksilön kokemien terveyshaittojen ohella kannabiksen käytöstä aiheutuvat haitat liittyvät stigmaan eli häpeäleimaan. Ilmiö voi tulla esiin jyrkän kielteisinä ja tuomitsevina asenteina huumeita kokeilleita tai käyttäviä kohtaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kannabista käyttävän terveydenhuollon asiakkaan ei ole aina helppoa tuoda ilmi käyttöä, mikä saattaa vaikuttaa tarkoituksenmukaisen hoidon ja tuen saamiseen. Toisaalta esimerkiksi nuoren saama käyttörikosmerkintä voi tuottaa ongelmia työn tai opiskelupaikan saannille.

– Siitä, kuinka paljon on tapauksia, joissa kannabiksen käyttörikosmerkinnät ovat estäneet opiskelu- ja työpaikkojen saantia Suomessa, ei ole olemassa ajantasaista tietoa, toteaa Kannussaari.

EHYT toivoo seuraavalta hallitukselta huumausainepolitiikan kokonaisarviointia haittojen ehkäisyn ja hoidon näkökulmista. Sen sijaan, että keskustelu rajataan koskemaan huumausainelakia tulisi pikemminkin tarkastella huumausainestrategiaa laajasti seuraavalla hallituskaudella.

– Lainsäädännön ylipäätään ei tule hankaloittaa niiden ihmisten asemaa, jotka jo kärsivät kannabiksen käytön negatiivisista vaikutuksista. Nykyinen käytäntö sisältää riskin, että kannabiksen käyttö hankaloittaa esimerkiksi opintoihin pääsyä tai niiden loppuun saattamista. Kun keskustellaan tarpeesta lain ja koko strategian muutokseen, tulee nykyisten käytäntöjen vaikutukset selvittää tarkasti, summaa Kannussaari.