Päihdepäivien avauspuheenvuoro 3.6.2026
Päihdepäivät, Suomen suurin päihdeaiheinen tapahtuma, kokoaa 3.–4.6.2026 Helsingin Kulttuuritalolle noin 600 alan ammattilaista, opiskelijaa ja vapaaehtoista. Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n toiminnanjohtaja Juha Mikkonen avasi tapahtuman puheellaan, jonka julkaisemme alla kokonaisuudessaan.
Arvoisat Päihdepäivien osallistujat, puhujat, vapaaehtoiset ja muut vieraat,
Päihdepäivien järjestäjätahot Ehkäisevä päihdetyö EHYT ja Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto toivottavat kaikki tervetulleiksi Päihdepäiville 2026! Vuoden teema on RATKAISUJA RAKENTAMASSA – ja siihen palaan kohta tarkemmin.
Olen Juha Mikkonen ja toimin EHYTin toiminnanjohtajana.
Tänään ja huomenna tänne Helsingin Kulttuuritalolle kokoontuu 600 osallistujaa päivässä. Paikalla on ammattilaisia ja vapaaehtoisia niin päihdehoidosta kuin ehkäisevästä työstä, ja lisäksi monia läheisiä, kokemusasiantuntijoita ja toipujia, joilla on tarjota arvokkaita näkökulmia päihdehaittojen ehkäisyyn ja hoitoon. Kiitos teille kaikille. Teette tärkeää työtä!
Lämmin kiitos myös kaikille Päihdepäivien järjestelyissä mukana oleville työntekijöille ja vapaaehtoisille sekä tapahtuman tukijoille Rinnekodille ja Diakonissalaitokselle.
Teema RATKAISUJA RAKENTAMASSA on valittu tarkoituksella ja tähän aikaan sopivaksi.
Edellisistä Päihdepäivistä on kulunut vuosi, ja moni huolemme on käynyt toteen. Vuoden aikana on tehty päätöksiä, jotka lisäävät alkoholin ja nikotiinin saatavuutta. Alkoholin kotiinkuljetus on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä, ja erityisen huolestuttavaa on ehdotus sallia pikakuljetus ruokalähettien avulla. Tämä tuo raskaan taakan etenkin lapsille, joiden vanhemmalla on päihdeongelma, sekä ikääntyneille, yksinäisille ja jo ennestään päihteiden kanssa kamppaileville.
Nikotiinipussit ovat laajasti myynnissä, ja nuorten nikotiiniriippuvuus on lisääntynyt merkittävästi. Rahapelaamisen markkinointi on räjähtämässä lisenssijärjestelmään siirtymisen myötä vuonna 2027. Uudet muuntohuumeet kuten alfa-PVP aiheuttavat kriisejä, joihin palvelujärjestelmä ei ole varautunut.
Samalla kun päihteiden saatavuutta on lisätty, järjestöavustuksia leikataan rajusti. Vuodesta 2024 vuoteen 2027 mennessä järjestöille elintärkeiden STEA-avustusten taso laskee puoleen, eli jopa 190 miljoonalla eurolla. Hyvinvointialueilla myös päihdepalvelut ovat olleet leikkausten kohteena.
Tällaisen arvovalinnan tehdessään kaikki eivät joko ymmärrä tai halua ymmärtää, mitä kaikkea järjestöjen vaikuttavalla ja ketterällä työllä saadaan aikaan.
He näkevät avustusrivin budjetissa, mutta eivät niitä kymmeniä tuhansia kohtaamisia kouluissa, vanhempainilloissa, kohtaamispaikoissa ja puhelimitse – eivätkä niitä ihmisiä, joita ei koskaan tarvinnut hoitaa, koska heitä autettiin ajoissa.
Hyvinvointialueet ja kunnat kamppailevat osaltaan leikkausten kanssa. Säästöjä tehdään nopeasti ja lyhytnäköisesti. Leikkausten vaikutuksia yhteiskunnan pitkän aikavälin hyvinvointiin, turvallisuuteen, tai osallisuuteen ei kyetä hahmottamaan kokonaisuutena. Kustannukset syntyvät myöhemmin ja joku laskun tulee maksamaan.
Nämä kehityssuunnat ovat kansanterveydelle vaarallisia ja kansantaloudelle haitallisia. Seuraukset näkyvät pitkällä aikavälillä.
Suomessa väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on käytännössä pitkälti sote-järjestöjen vastuulla. Kun tätä toimintaa heikennetään, ihminen jää yksin, ja yhteiskunta menettää näkyvyytensä siihen, mitä ruohonjuuritasolla tapahtuu.
Suojelupoliisin tuore turvallisuuskatsaus muistuttaa, että väestöryhmien eriytyminen ei ole vain sosiaalinen ongelma, vaan suora kansallinen turvallisuusriski.
Kansalaisjärjestöt kohtaavat ensimmäisinä ne ilmiöt, joista turvallisuusriskit usein kumpuavat: päihdeongelmat, syrjäytymisen, yksinäisyyden, mielenterveyden ongelmat. Järjestösektorin heikentäminen on lyhytnäköistä myös turvallisuuspolitiikan kannalta.
Suomi on huumekuolemien kärkimaa Euroopassa. Alkoholiin kuolee vuosittain lähes kymmenen kertaa enemmän ihmisiä kuin liikenneonnettomuuksissa. Päihteet aiheuttavat yli kolmasosan kaikista vältettävissä olevista ennenaikaisesti menetetyistä elinvuosista.
Ja jokaisen luvun takana on ihmisiä: lähes satatuhatta lasta kasvaa ennen täysi-ikäisyyttään perheessä, jossa vanhemmalla on vakava päihdeongelma.
EHYT ja Hyvinvointiala Hali julkaisivat tällä viikolla yhdessä FCG:n kanssa selvityksen ”Yksilön valinnasta yhteiskunnan kannettavaksi? Selvitys päihteidenkäytön kustannuksien kumuloitumisesta Suomessa”, joka muuttaa keskustelun lähtökohtaa. Sen sijaan että kysytään, mikä on hoidon hinta, pitäisi kysyä: MIKÄ ON HOITAMATTOMUUDEN HINTA?
Selvityksen mukaan päihdeongelmien yhteiskunnalliset kustannukset voivat nousta jopa 7,9 miljardiin euroon vuodessa. Yhden hoitamatta jääneen päihdeongelman hintalappu voi yksilötasolla nousta yli 3 miljoonaan euroon.
Ehkäisevä päihdetyö, varhainen tuki ja oikea-aikainen hoito säästävät moninkertaisesti verrattuna ongelmien pitkittymisen kustannuksiin.
Mittasuhteista on syytä puhua ääneen. Päihteisiin ja rahapeleihin liittyvät verot ja tuotot tuovat valtiolle noin 3 miljardia euroa vuodessa. Tällä hetkellä resursointi ei ole oikeassa suhteessa ilmiön laajuuteen. Tilanteen korjaamiseksi haittaveroista tulisi korvamerkitä vähintään 2 prosenttia suoraan päihdehaittojen ehkäisyyn.
Yksi vakava huoli koskettaa myös tätä tapahtumaa. Ehkäisevän päihdetyön koordinaatioverkostolle on myönnetty tälle vuodelle vain alasajoavustus. Yli 30 vuotta järjestettyjen Päihdepäivien tulevaisuus on vaakalaudalla, koska julkinen valta lakkauttaa tapahtuman rahoittamisen.
Etsimme parhaillaan kumppaneita ja pyrimme järjestämään Päihdepäivät myös vuonna 2027. Järjestäminen on mahdollista, mikäli tapahtumalle saadaan kumppaneiden kautta kestävä taloudellinen pohja, vaikka yhteiskunta on päättänyt lopettaa sen tukemisen.
Arvovalinta tuen päättämisestä on väärä. Toivottavasti se on selvä myös kaikille teille tänään läsnä oleville 600 ammattilaiselle: päätös tulee heikentämään päihdealan ammatillista osaamista. Suurimpana kärsijänä ovat ne ihmiset, joiden hyväksi me kaikki tätä työtä teemme.
Vaikka tilannekuva on synkkä, ehkäisevä työ tuottaa tuloksia. Alkoholin keskikulutus on vähentynyt, tupakkatuotteiden kulutus puolittunut, ammattiin opiskelevien tupakointi vähentynyt ja nuorten rahapelaaminen laskenut. Koko järjestökentän työ on ollut olennainen osa tätä muutosta.
Mutta ei ole lainkaan itsestään selvää, että hyvästä kehityksestä pystytään pitämään kiinni. Siitä, että kehitys voi kääntyä, on vahvoja merkkejä tällä hetkellä. Talouden taantumien aikana ongelmat polarisoituvat, ja suurimman taakan kantavat ne, jotka ovat jo ennestään suurimmassa riskissä. Juuri silloin ehkäisevää työtä ei pidä purkaa – vaan vahvistaa.
Muutos vaatii kolme asiaa: tunnistetun ongelman, toimeenpanokelpoisen ratkaisun ja poliittisen tahdon toteuttaa se. Me täällä salissa tiedämme ongelmat. Me tiedämme myös ratkaisuja. Ja ratkaisut eivät synny vain päättäjien pöydissä – ne syntyvät tässä salissa olevien ihmisten työssä, joka päivä.
EHYT julkaisi toukokuussa PUHDASTA VOITTOA – 50 RATKAISUA -julkaisun. Ratkaisuja on jos ne halutaan panna toimeen. Kansallinen päihdepolitiikka on rakennettava neljälle erikseen resursoidulle pilarille: ennaltaehkäisylle, haittojen vähentämiselle, hoidolle ja kuntoutukselle sekä valvonnalle ja kontrollille. Seuraaviin eduskuntavaaleihin on noin vuosi. Suomi on poliittisen valinnan äärellä, ja siihen toivomme viisautta.
Kiitos läsnäolostanne ja lämpimästi tervetuloa Päihdepäiville 2026!
Antoisaa tapahtumaa kaikille. Kiitos.
Juha Mikkonen
Toiminnanjohtaja
Ehkäisevä päihdetyö EHYT