Neljä vinkkiä etäkohtaamisiin
Haastattelimme keväällä mielenterveys- ja päihdejärjestöjen kohtaamispaikkojen työntekijöitä ja jalkautuvaa työtä tekeviä siitä, miten koronan aiheuttamat poikkeusolot vaikuttivat työhön ja työn kohderyhmään. Haastatteluissa nousi esiin muutamia hyviä käytäntöjä, joita voi soveltaa kasvottomaan kohtaamiseen mielenterveys- ja päihdetyössä.
1. Käytä tuttuja välineitä
”Vaikkei tarvi painaa kun asenna ja sit se lataa sen puhelimeen, niin se voi kuulostaa pyyntönä kohtuuttomalta. He peljästyy jo sitä ja ei pääse sen pelkonsa ylitse eikä lähde edes kokeilemaan. Että se jää sit jo pois”
Monissa toiminnoissa oli valittu etäkohtaamiseen väline, joka oli asiakkaille jo ennestään tuttu. Pelkästään kynnys siirtyä kasvokkaisista kohtaamisista etäkohtaamisiin oli suuri, joten tekninen kynnys haluttiin pitää mahdollisimman matalana. Moni ei osannut käyttää sähköisiä alustoja ja kynnys opetella uutta oli hyvin korkea.
Simppelein etätyön väline oli puhelin. Lisäksi käytössä oli usein yleisimmät pikaviestimet ja sosiaalisen median alustat, kuten Whatsapp ja Facebook, joita oli käytössä vanhemmallakin väellä. Yhdessä paikassa nuorille kävijöille oli otettu käyttöön erityisesti tietokonepelimaailmaan suunnattu Discord. Lisäksi järjestöjen sisäisessä viestinnässä käytettyjen kanavien, kuten Zoomin tai Teamsin, käyttöä laajennettiin asiakastyöhön.
2. Näytä, että juuri sinä välität
”Heilläkin on jokin ihminen, jolle soittaa ja jonka kanssa voi kokea hetki toisen ihmisen kanssa”
Useassa haastattelussa kiinnitettiin huomiota siihen, että kohtaamispaikkojen sulkeminen ja kasvokkaisuuden vähentyminen saattoivat viedä kohtaamisia persoonattomammiksi. Työntekijät halusivat kertoa erilaisilla tavoilla, että asiakkaista välitettiin ja työntekijät olivat edelleen olemassa heitä varten. Useassa paikassa soiteltiin viikoittain läpi ihmisiä, jotka olivat jättäneet yhteistietonsa ja kyseltiin mitä kuuluu. Joidenkin työntekijöiden mielestä videopuheluiden kautta suhde tuntui henkilökohtaisemmalta.
Erään asumista tukevan tahon työntekijät olivat vieneet pääsiäisenä jokaiselle tuettavalle pienen persoonallisen lahjan (esim. ristisanatehtävän tai kukan) kotiovelle. Tarkoituksena oli välittää viesti: olet meidän mielessämme ihan henkilökohtaisesti.
Yksi työtekijä nosti esiin sen, että tämä etäkohtaamiseen siirtyminen vaati työntekijältä roolinsa uudelleenpohdintaa verrattuna kasvokkaiseen kohtaamiseen. Piti miettiä erikseen, millainen työntekijän suhde oli kuhunkin asiakkaaseen ja mitä haluaa itsestään antaa virtuaalisissa kohtaamisissa.
3. Luovuudella toiminnallisuutta
Pelkkä asioiden hoitaminen ja kuulumisten vaihtaminen ei korvannut moneen kohtaamispaikkaan oleellisesti liittyvää yhdessä tekemistä. Luovuus auttoi keksimään erilaisia tapoja, joilla yhdistää toiminnallisuus ja virtuaalinen kanssakäyminen. Näitä olivat muun muassa tietovisat, levyraadit, kokkaus tai erilaiset valokuvaukseen liittyvät asiat.
Yhdessä järjestössä jokainen osti samat ruoka-aineet kaupasta ja sitten kokattiin yhdessä samaa ruokaa, kukin kotonaan. Samassa järjestössä oli kehitetty myös viikkotehtävä, josta selvisi peruskännykällä, ilman digitaalista osaamista tai laitteistoa. Tehtävässä piti esimerkiksi tehdä ”hyvän mielen teko” jollekulle tai tehdä ekoteko keräämällä roska.
Erään järjestön työntekijä oli käynyt tutun asiakkaan kanssa yhteisellä lenkillä Whatsapp-videopuhelun välityksellä: kumpikin lenkkeili eri paikassa pitäen videokeskusteluyhteyden auki. Myös kuntouttavassa työtoiminnassa ohjattiin tehtäviä etänä Whatsappin ja sähköpostin avulla
4. Virtuaalinen toimettomuus kunniaan!
Virtuaalisten kohtaamisten ei tarvinnut olla täynnä ohjattua toimintaa, vaan myös vapaamuotoista turinaa tarvittiin. Monessa järjestössä olikin käytössä jonkinlainen vapaalle keskustelulle pyhitetty kahvihetki, joko omana toimintanaan tai ohjattua toimintaa tauottamassa. Eräs työntekijä kertoi, että yhdelle asiakkaalle virtuaalisista kahvitunneista oli tullut elämää rytmittävä ”viikon kohokohta”.
Muodot ja välineet kahvihetkille vaihtelivat. Eräässä paikassa iäkkäille jäsenille oli järjestetty Kello viiden tee, joka toimi yhteispuhelu-toiminnon avulla puhelimitse.
Jotkut työntekijät kertoivat, että kahvihetkissä oli – kahvittelijoiden toiveesta – rajattu koronaan liittyvälle keskustelulle vain tietty aika, jotta ajatukset sai hetkeksi muualle.
Lisää vaihtoehtoja vai pysyvää uutta toimintaa?
Koronan vuoksi kasvokkaisista kohtaamisista jouduttiin siirtymään etäkohtaamiseen hyvin yllättäen ja nopeasti. Työntekijät arvioivat, että jotkut uudet työn muodot jäävät elämään poikkeuksellisten aikojen jälkeenkin joko itsenäisinä toimintoina tai uusina vaihtoehtoina. Monet korostivat, että uudet muodot korvasivat kasvokkaista kohtaamista vain välttävästi, mutta silti ne tarjosivat mahdollisuuden jonkinlaiseen yhteyksien ylläpitoon ja kohtaamiseen.
Kirjoittajat työskentelevät Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa (MIPA 2.0). Matalan kynnyksen kohtaamispaikkojen ja jalkautuvaa työtä tekevien 11 haastattelua tehtiin huhtikuun puolenvälin ja toukokuun alun välisenä aikana.