Jos joku olisi puuttunut, olisiko kaikki mennyt toisin?

Tatu Ylämäki.
Kuva: Ari Nakari / EHYT ry

Lappeenrantalainen Tatu Ylämäki, 33, ajautui peliongelmiin jo kaksikymppisenä. Vertaistukiryhmän ohjaaminen auttaa häntä itseäänkin pysymään kuivilla, mutta miten hän olisi välttynyt koko peliongelmalta?

”Mitä nämä ovat?”

Tatu Ylämäki sai keväällä vuonna 2014 viestin, joka pysäytti hänen kulissielämänsä kertarysäyksellä.

Tyttöystävän vietissä oli kuva kasasta pikavippien, laskujen ja perintäkirjeiden kirjekuoria. Tyttöystävä oli tullut tapojensa vastaisesti käymään kotona kesken työpäivän, joten Ylämäki ei ollut ehtinyt piilottaa salatun elämänsä paljastavaa postipinoa.

Nyt Ylämäki ei voinut muuta kuin kertoa tarkoin varjellun ongelmansa: hän oli vähävaraisena opiskelijana pelannut rahapeleissä halvan omakotitalon verran velkarahaa. Tyttöystävä passitti Ylämäen muuttamaan pois yhteisestä kodista jo seuraavana päivänä, koska vuosien salailu murensi parisuhteessa tarvittavan luottamuksen.

Kun Ylämäki alkoi tehdä sosiaaliseen mediaan päivitystä pariskunnan erosta, hän tajusi kirjoittavansa muustakin. Onnellisen parisuhteen yhtäkkinen päättyminen vaati selityksen, joten Tatu Ylämäki kertoi yli 400 Facebook-kaverilleen totuuden rahapeliriippuvuudestaan.

Tätä totuutta edes äiti tai isä ei ollut tiennyt, sillä Tatu Ylämäki häpesi velkojaan vuosia. Mutta koko Ylämäen läheisistä ja tuttavista koostuva kaverijoukko tsemppasi nuorta miestä pidäkkeettä heti, kun sai tietää ongelmapelaamisesta.

”Se oli tosi hienoa, että kaikki tukivat. Yhtään vähättelevää tai tuomitsevaa viestiä ei tullut”, Ylämäki sanoo.

Vaikeuksien takia herkistyneen miehen kasvot peittyivät kyyneliin positiivisia tsemppausviestejä lukiessa. Lähipiirin tuki piti hänet kasassa, eikä Ylämäki musertunut ongelmakuormansa alle. Salailun lopettaminen oli siinäkin mielessä järkevää, että kaverissakin oli pelaajia: nyt he eivät ainakaan ehdottaneet pelaamista Tatulle.

Mutta miten vasta kaksikymppinen Tatu Ylämäki oikein oli joutunut näin pahaan velkakierteeseen?

Salailulle stoppi

Rahapelaamisesta muodostuva riippuvuus on verrattavissa alkoholista tai huumeista muodostuvaan vahvaan koukkuun, peliongelmiin erikoistunut psykoterapeutti Leni Kivelä Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymästä kertoo.  Pelaaminen aiheuttaa jopa samoja vieroitusoireita kuin juominen eli esimerkiksi ärtyisyyttä ja univaikeuksia – joillakin pelaajilla kädetkin tärisevät aamulla ennen kuin he pääsevät pelaamaan.

”Jos toinen on poissaoleva ja yhtäkkiä kireänä, kannattaa kysyä, mistä on kyse. Mutta sehän voi johtua monesta muustakin asiasta”, Kivelä sanoo.

Peliongelma onkin vaikeampi tunnistaa kuin esimerkiksi alkoholiongelma.

”Alkoholiongelmassa ihminen voi myös selittää, että oli humalassa. Mutta koska peliongelmainen tekee kaiken selvinpäin, syyllisyys on sata kertaa pahempaa”, Kivelä vertaa.

Tatu Ylämäen tarinassa on Leni Kivelälle tuttuja elementtejä monien hänen asiakkaidensa elämäntarinoista. Yksi poikkeus Tatu Ylämäen tarinassa on kuitenkin heti alussa.

”Vau, Tatu on rohkea! Kuulostaa mahtavalta, että hän on kertonut kaiken ja saanut tukea”, Kivelä sanoo, kun hän kuulee Tatu Ylämäen kertoneen rahapeliongelmastaan kaikille läheisilleen.

Pelaaja ei nimittäin useinkaan uskalla kertoa pelaamisesta lähipiirilleen, koska pelkää leimaamista ja syyllistämistä. Salailu kannattaa kuitenkin lopettaa, koska se voi ylläpitää ongelmapelaamista.

”Omassa työssäni suren, että hirveän moni tulee hoitoon, kun on jo monen kymmenen tuhannen euron velat ja menetetty parisuhde, eikä kukaan ei ole ottanut pelaamista sitä ennen puheeksi”, Kivelä sanoo

Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry kouluttaa asiakkaita kohtaavia ammattilaisia ottamaan rahapelaamisen puheeksi, jotta varsinaista riippuvuutta aiheuttavaa rahapeliongelmaa ei koskaan edes muodostuisi.  Mutta miten Tatu Ylämäen ongelmien muodostuminen olisi voitu estää?   

Kaikki alkoi hedelmäpeleistä

Ylämäen pelaaminen alkoi viattoman kuuloisesti ruokakauppojen kolikkopeliautomaateista vuosituhannen vaihteessa, kun Tatu oli vasta 13-vuotias koululainen. Hänellä oli tapana käydä pelaamassa muutama markka taskurahoja koulupäivän jälkeen. Tapa jatkui myös ammattikoulussa.

Armeijassa nuorukainen siirtyi nettipokeriin ja alkoi pelata isommista rahasummista. Valuutta oli jo vaihtunut markoista euroihin.

”Televisiosta tuli silloin World Poker Tour -ohjelma, joissa minunikäiset pelaajat olivat miljonäärejä rahapelaamisen ansiosta”, Ylämäki sanoo.

Mielikuva nuorista miljonääreistä iskostui vahvasti Tatun päähän. Silti pelaaminen mietitytti häntä aina, kun se tuotti tappiota.

Rahapeliongelmien ennaltaehkäisevässä työssä puhutaan riskipelaamisesta. Se tarkoittaa rahapelaamista, josta voi olla muodostumassa riippuvuutta aiheuttava peliongelma. Tällöin pelaaja syö esimerkiksi huonommin ja käyttää elämiseen tarkoitettuja rahoja pelaamiseen.

Tässä vaiheessa Tatu Ylämäki oli elämässään siirryttyään pelaamaan nettipokeria.

Kun Tatu muutti asumaan yksin opiskelija-asuntoon vanhempien valvovien silmien alta, pelaaminen lisääntyi. Samalla Tatu alkoi itsekin tiedostaa ensimmäistä kertaa rahapelaamisen ongelmallisuuden. Hänestä oli tullut peliriippuvainen, sillä hän pelasi velaksi.

”Kun jouduin ottamaan pikavippejä rahoittaakseni pelaamista, älysin jollakin tasolla, että pelaaminen ei ollut enää normaalia. Jos joku olisi silloin tehnyt väliintulon, se olisi voinut auttaa”, hän pohtii nyt.

Mutta miten tämä väliintulo olisi voinut tapahtua?

Puuttuminen voisi pelastaa

Leni Kivelä muistuttaa, että hyvin monien rahapelaajien pelaaminen on alkanut nimenomaan lapsuuden lähikaupan peliautomaateista.

”Monilla siihen liittyy vieläpä omien vanhempien kanssa pelaaminen, jolloin pelaamisesta jää hyvä muisto”, Kivela sanoo.

Nykyisin kolikkopeleissä on onneksi K18-ikärajat ja kaupan kassoja koulutetaan sulkemaan rahapeliautomaatit nuorilta. Ikävä kyllä Tatu Ylämäen nuoruudessa tätä ikärajaa ei ollut, joten yksikään kaupan myyjä ei puuttunut hänen pelaamiseensa.

Onneksi kassamyyjien lisäksi myös terveydenhuollon ammattilaisia koulutetaan ottamaan rahapelaaminen puheeksi, ennen kuin siitä ehtii muodostua isoa ongelmaa.

”Nykyisin jo koululaisille ja rippikoululaisille voidaan puhua, että pelaamisesta voi tulla ongelma. Esimerkiksi kouluterveydenhoitaja voi ottaa asian puheeksi”, Kivelä sanoo.

Potilaalta tai asiakkaalta voi kysyä suoraan esimerkiksi tavallisessa terveystarkastuksessa: Pelaatko rahapelejä? Kuinka paljon pelaat?

Piilossa jopa avopuolisolta

Ylämäki pelasi kotona yksin. Kukaan ei siis nähnyt ongelman laajuutta eikä sikäli voinut puuttua pelaamiseen. Edes yhdessä asuva tyttöystävä ei nähnyt pelaamista, koska Tatu Ylämäki pelasi tyttöystävänsä työaikaan, kun tämä ei ollut kotona.

Läheiset tiesivät kyllä Ylämäen pelaavan, mutta heillä ei ollut aavistustakaan pelaamisen määrästä. Kukaan ei siis kysellyt pelaamisesta mitään.

”Jos tyttöystävä olisi kysynyt, miksi pelaan näin paljon, se olisi varmaan auttanut. Mutta ei hän voinut kysyä, kun ei tiennyt”, Ylämäki sanoo.

Samalla tavalla Tatu Ylämäki uskoo, että ammattikorkeakoulun terveydenhoitajan rahapelaamisesta kysyminen ja asiasta valistaminen olisi voinut auttaa.

”Mutta en tiedä, olisinko vastannut rehellisesti, miten paljon pelasin”, Ylämäki pohtii.

Tatu Ylämäki uskoo, että pelaamisen voi saada loppumaan vasta, kun on itse motivoitunut muutokseen. Ylämäki itse tarvitsi muutoksen käynnistymiseen ison kriisin.

Muutokseen käynnisti Ylämäen elämässä vuonna 2014 yksi tyttöystävältä tullut viesti, joka sai Ylämäen elämän pysähtymään.

”Olin ollut jo vuosia henkisesti riekaleina. Havahduin peliongelmaan kuitenkin vasta, kun jäin kiinni pelaamisesta. Silloin minulla oli koko ajan pelit päällä tai pelit mielessä”, Tatu Ylämäki sanoo.

Kysyminen ja puhuminen kannattaa

Salassa pelaaminen on psykoterapeutti Kivelän mukaan rahapelaamisongelman ydin, sillä peliongelma ei näy ulospäin, eikä kukaan useinkaan tiedä ongelmasta.

”Jos olet käyttänyt alkoholia tai huumeita, se haisee tai aiheuttaa poikkeuksellista käytöstä. Pelata voi salassa, jolloin pelaaja kantaa yksin syyllisyyden. Se voi saada pelaamaan enemmän, koska haluaa saada menetetyt rahat takaisin, että kukaan ei saisikaan tietää”, Kivelä sanoo.

Vielä Tatu Ylämäen nuoruudessa vuosituhannen alkupuolella kouluterveydenhoitajat ja opiskeluterveydenhoitajat eivät useinkaan ottaneet rahapelaamista puheeksi. Ja vaikka terveydenhoitaja olisi kysynyt pelaamisesta, Ylämäki ei itse oikein edes usko, että olisi vastannut kysymyksiin rahapelaamisesta rehellisesti.

”Silti olisi tärkeää kysyä, koska kysymys voi saada pelaajan miettimään pelaamista. Moni ei varmasti olekaan valmis kertomaankaan, mutta ajatus voi jäädä kytemään mieleen. Moni asiakkaani on sanonut, että ei ole kehdannut kertoa, koska ei ole kysytty”, Kivelä sanoo.

Takaisin peräkamarinpojaksi

Nyt 27-vuotias nuorukainen oli siis menettänyt samassa hetkessä sekä parisuhteen että kodin – ja usean kymmenen tuhannen euron velat painoivat niskassa. Hädissään Tatu Ylämäki etsi tietoa internetin keskustelupalstoilta rahapelaamisesta.

”Siellä oli trolleja, jotka nauttivat toisen hädästä. Ne yrittivät saada pelaamaan lisää”, Ylämäki sanoo.

Onneksi Ylämäki sai heti seuraavalle päivälle ajan Lappeenrannan kriisikeskuksesta, sillä tyttöystävä antoi itselleen varaamansa ajan Ylämäelle huomattuaan tämän olevan aivan uuvuksissa.

Kriisipisteen työntekijä osasi ohjata Ylämäen Sosped-säätiön Pelirajat´on-vertaistukiryhmään, joka on tarkoitettu rahapeliriippuvaisille.

Kun Ylämäki kertoi ensimmäistä kertaa tarinaansa kahden viikon päästä vertaisryhmässä, koko ryhmä kannusti. Lähimpänä istuvat pelaajat taputtivat Ylämäkeä olalle.

Kyynelien oli taas aika virrata pitkin poskia, sillä Ylämäki liikuttui niin paljon ryhmän avoimesta tuesta. Tatu Ylämäki kävi kevään ryhmän ja jatkoi vielä syksynkin vertaistukiryhmässä.

”Asioiden ääneen sanominen ryhmässä auttoi tosi paljon. Ilman vertaistukiryhmää en olisi pärjännyt”, Ylämäki sanoo.

Tatu Ylämäki on kiitollinen, että sai apua ennen kuin mitään peruuttamatonta ehti tapahtua.

”Olisin muuten pelannut tuplat tai triplat. En edes tiedä, kuinka paljon. Mutta velka olisi vain lisääntynyt. Nyt minulla ei ehtinyt olla itsetuhoisia ajatuksia, mutta pian nekin olisivat varmaan tulleet, koska paine ja häpeä olivat valtavia”, Ylämäki sanoo.

Pelaamisen on tärkeää paljastua

Psykoterapeutti Leni Kivelä on törmännyt Tatu Ylämäen tavoin myös nettikeskustelijoihin, jotka painostavat peliongelmaista ihmistä pelaamaan lisää. Kivelä arvelee monen heistä olevan itsekin ongelmapelaajia, jotka ovat kateellisia pelaamisen lopettaville ihmisille.

Onneksi netistä löytyy myös oikeaa apua: esimerkiksi Peluuri-puhelinpalvelu numerossa 0800100101 sekä Peli poikki -ohjelma.

”Lisäksi kaikkien terveydenhoitajien ja terveyskeskusten sairaanhoitajien pitäisi tietää, että rahapelaaminen pitää ottaa puheeksi. Monella on korkea kynnys siihen, koska ei tiedä, miten ongelmaa hoidetaan. Ei tarvitsekaan tietää. Riittää, että ottaa puheeksi. Sitten voi sanoa, että nyt selvitetään yhdessä, miten saat enemmän apua”, Kivelä sanoo.

Peliongelman katsotaan yleensä parantuneen, kun pelaaja on ollut pelaamatta vuoden.

Tatu Ylämäki kävi vertaistukitapaamisissa vuoden, mutta miten hänelle kävi sen jälkeen?

Ongelmapelaaminen on sairaus

Tatu Ylämäen rahapelaaminen loppui ensimmäiseen vertaistukitapaamiseen. Kun hän oli käynyt vuoden ryhmässä, pelaaja kurssittautui itse vertaistukiryhmän ohjaajaksi, koska halusi auttaa muita rahapeliriippuvaisia. Ylämäki on vetänyt siitä asti vertaistukiryhmiä.

”Kyllä siinä tulee tosi hyvä fiilis, kun saa palautetta, että joku entinen ryhmäläinen on noussut suosta”, Ylämäki sanoo.

Ryhmän vetämiselle on myös käytännöllinen syy. Ryhmissä käyminen muistuttaa Ylämäkeä itseäänkin olemaan lipsumatta pelaamaan.

”Jos käy ryhmätapaamiset loppuun asti, onnistumisprosentti on iso. Mitä kauemmin on pelaamatta, sitä enemmän pelihimo karisee pois”, Ylämäki tietää.

Tatu Ylämäen koko elämää rytmittänyt pelihimo on laantunut olemattomaksi kuuden vuoden aikana, sillä hän ei ole enää pelannut kertaakaan.

”Joskus vielä lasken kertoimia automaattisesti päässäni, mutta persoonani on palannut omaksi itsekseni. Pelatessa olin kärsimätön, äkkipikainen ja aika itsekäs”, Ylämäki sanoo.

Ylämäen kilpailuviettikin on vähentynyt. Hän pystyy häviämään esimerkiksi mölkyssä ilman, että seuraava peli on pakko voittaa.

Nyt Tatu Ylämäki elää niin onnellista elämää, että ei olisi uskonut sen olevan mahdollista vielä muutama vuosi sitten peliriippuvaisena. Viisi vuotta kestänyt parisuhde kukoistaa, Ylämäki on valmistunut peliongelmasta huolimatta insinööriksi ja saanut vakituisen työpaikan.

Vain opintolainan lyhennykset muistuttavat enää peliongelmasta. Kaikki muut pelilainat Ylämäki on jo maksanut pois.

”Haluan muistuttaa, että peliriippuvaiset eivät ole riippuvaisia ilkeyttään, vaan kyseessä on sairaus. Vertaistukiryhmässä saamani apua pelasti oman henkeni tai ainakin se pelasti minut ikuiselta velkavankeudelta”, Ylämäki sanoo.

Teksti: Hertta-Mari Kaukonen

Kuva: Ari Nakari / EHYT ry

Tatu Ylämäki

ikä: 33 vuotta

Asuu: Lappeenrannassa

Ammatti: asiantuntija it-alan työntehtävissä

Perhe: avopuoliso

Harrastukset: kävelylenkit ja vertaistukiryhmän ohjaaminen