Päihteet elokuvissa ja tv-sarjoissa – mihin kiinnität huomiota?
Huumeiden käytön näkyminen elokuvissa ja tv-sarjoissa ei ole harvinaista. Nämä reprentaatiot rakentavat monien ihmisten käsitystä siitä, millaista huumeiden käyttö on. Mutta miltä käyttö näyttää asiantuntijan mielestä? Onko se realistista?
Pääsin ilokseni mukaan Buenotalkin tuottamaan reaktiovideoon arvioimaan päihteiden representaatiota elokuvissa ja tv-sarjoissa. Oli erittäin mielenkiintoista ja hauskaa tutkailla leffojen päihteiden käyttöä analyyttisen linssin läpi. En aiemmin ollut kiinnittänyt huomiota, saati pohtinut asiaa niin tarkasti, vaikka olenkin huumehommia tehnyt työkseni nyt jo parikymmentä vuotta.
Ensimmäisiä muistoja päihteistä elokuvassa on Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia -elokuvasta. Muistan lapsena nähneeni elokuvan salaa ja olleeni kiinnostunut, mutta samalla järkyttynyt elokuvan aiheesta. Muistan alkoholin käytön näyttäytyneen elokuvassa surullisena eskapismina.
Myöhemmin etenkin alkoholiin liittyvä kuvasto elokuvissa on ollut moninaisempaa. Nykyään alkoholia myyvät yhtiöt ovat myös sijoittaneet tuotteitaan elokuviin, eikä tätä nähdä tuotannoissa ongelmallisena.
Huumeita on alkanut näkyä elokuvissa laajemmin -90-luvulta lähtien. Huumeita on toki esitetty elokuvissa jo aiemmin, mutta omaan tutkaani ne tulivat vasta silloin. Esimerkiksi Easy Rider -elokuvassa näytettiin huumeiden käyttöä jo 1969.
Elokuvissa on tyypillisesti kuvattu huumeiden käyttö hyvin yksiulotteisesti ja ongelmalähtöisesti. Vanhoissa elokuvissa oli aina selkeää moralisointia mukana, äärimmäisenä esimerkkinä varoituselokuva Reefer Madness (1936).
Elokuva Trainspotting (1996) muutti tuon moralisoivan eetoksen vuonna 1996. Siinä huumeiden käyttö kuvattiin realistisemmin kuin koskaan aiemmin. Elokuvassa käsiteltiin käytöstä tulevaa euforiaa mutta myös vieroitusoireita, riippuvuutta sekä yliannostusta riskeineen. Näin jälkikäteen muisteltuna, elokuvan herättämä tunnetila silloin nuoressa aikuistuvassa Kimissä oli vahva.
Päihteiden kuvaaminen elokuvissa ja tv-sarjoissa tänä päivänä ei enää ole niin yliampuvaa, kuin noissa reaktiovideossa näytetyissä. Tietenkin nykyäänkin elokuvissa on korostettu päihteiden haittoja ja iloja taiteellista näkökulmaa hyödyntäen.
Olen itse kiinnittänyt huomiota erityisesti kannabiksen korostuneeseen käyttöön sarjoissa ja elokuvissa. Etenkin Yhdysvalloissa tehdyissä ohjelmissa tämä on näkyvissä. Olen verrannut sitä jopa aiemmin paljon näkyneeseen tupakointiin.
Kannabiksen lisääntyneeseen näkyvyyteen vaikuttaa sen muuttunut asema yhteiskunnassamme etenkin niissä maissa, joissa se on laillistettu. Kannabiksen tuottajat haluavat sen myös näkyvän, joten tuotesijoittelu tuntuu jopa arkipäiväistyneen mediassa.
Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten päihteet näkyvät tv-sarjoissa ja elokuvissa. Teemasta kannattaa myös keskustella lasten ja nuorten kanssa avoimesti. On hyvä nostaa esiin se, että kyseessä on aina elokuva, jossa näkyy ohjaajan taiteellinen näkemys sekä – no, elokuvan rahoittajien ajamat ideologiat.
