Ehkäisevän päihdetyön alueelliset erot suuria

Ehkäisevän päihdetyön rakenteet ovat vahvistuneet Suomen kunnissa sen jälkeen, kun sitä koskeva laki tuli voimaan 2015 lopussa. Toiminnan organisoinnissa on silti vielä suuria alueellisia eroja.

Ehkäisevä päihdetyö on tärkeä osa kuntien hyvinvointityötä. Ehytin Etelä-Suomen alueellinen asiantuntija Heli Vaija oli viime vuonna mukana tekemässä mallia Kymenlaakson ehkäisevään päihdetyöhön. Vaijan vastuualueisiin kuuluvat Kymenlaakson lisäksi Etelä-Karjala, Päijät-Häme ja Kanta-Häme.

– Ehkäisevää päihdetyötä koskeva laki antaa periaatteita ja linjauksia, mutta ei sanele, miten lain toteuttamiseen liittyvää työtä tulisi tehdä. Ehkäisevän päihdetyön koordinointi avaisi uusia mahdollisuuksia ehkäisevän päihdetyön toteuttamiseen, mutta eri toimijoiden työn yhteensovittamisessa on vielä haasteita, Vaija pohtii.

Kymenlaaksossa ehkäisevän päihdetyön haasteena oli, että toiminnasta puuttui rakenne ja resurssit. Vastuiden määrittämiselle kaivattiin selkeämpää ohjelmaa.

– On kaikkien etu, että ehkäisevä päihdetyö on myös maakunnan tasolla organisoitu. Tulevaisuudessa lakiin ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä kirjataan tehtäviä myös hyvinvointialueille. Kymsoten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen koordinaattori pyysi Ehytiä ottamaan roolia ehkäisevän päihdetyön mallin luomiseksi, Vaija kertoo.

Ehkäisevä päihdetyö vaatii johtamista

Kymenlaakson malliin kirjattiin kaikki ehkäisevän päihdetyön toimijat ja havainnollistettiin toimikentän laajuus ja tarve. Työn edetessä ilmeni, että ilman ehkäisevän päihdetyön koordinaattoria maakunnan tason työ ei voi olla tavoitteellista, systemaattista ja tuloksellista.

– Ehkäisevä päihdetyö tarvitsee maakunnalliset koordinaattorinsa. Kymenlaaksossa palkattiin ehkäisevän päihdetyön hankekoordinaattori kolmeksi kuukaudeksi tekemään pohjatyö eri toimijoiden keskinäisestä työnjaosta. Malli on nyt olemassa ja hyväksi havaittu, mutta resurssien niukkuuden takia koordinaattoria ei ole voitu palkata pidemmäksi aikaa.

Vaija korostaa, että ehkäisevä päihdetyö vaatii toteutuakseen johtamista. Paras vaihtoehto hänen mielestään olisi saada työhön täyspäiväiset tai oman työn oheen nimetyt koordinaattorit.

Tehokkaalla organisoinnilla ehkäisevää päihdetyötä on mahdollista tehdä menestyksekkäästi nykyisinkin resurssein. Esimerkkinä hyvästä ehkäisevän päihdetyön rakenteesta ja resursoinnista Vaija mainitsee Päijät-Hämeen, jossa ehkäisevälle päihdetyölle on palkattu seutukoordinaattori.

– Ehkäisevään päihdetyöhön ja järjestötoimintaan satsatut eurot satavat suoraan kunnan omaan laariin, kun kuntalaiset voivat hyvin ja ihmiset eivät syrjäydy vaan työllistyvät ja pysyvät työelämässä, koulussa, maksavat veroja ja pysyvät aktiivisina. Ongelmia on vähemmän, mitä vähemmän päihde- ja pelihaittoja syntyy. Kuntalaisten hyvinvoinnin tukeminen on kuntien ykköstehtävä.

Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto toteuttaa ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelmaa sekä tukee päihdetyötä tekeviä järjestöjä sen toteuttamisessa. EHYT koordinoi Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkostoa (EPT-verkosto), johon kuuluu yli 50 sote-alan järjestöä. Sosiaali- ja terveysministeriö johtaa työtä valtakunnallisesti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos vastaa työn kansallisesta kehittämisestä ja ohjauksesta, ja aluehallintoviranomaiset tukevat ja ohjaavat kuntien työtä. Valtakunnalliset ja alueelliset toimijat, THL, Valvira, Työterveyslaitos, aluehallintovirastot sekä tulevaisuudessa hyvinvointialueet yhdessä järjestöjen kanssa, tukevat kuntia.

Artikkeli on julkaistu aiemmin EHYTin vuoden 2021 vuosikertomuksessa.