Nuorten päihteiden käyttö on vähentynyt – mutta mitä tapahtuu pandemian jälkeen?

Kouluterveyskysely julkaistiin Hyvinvointiareenalla syyskuun loppupuolella. Kyselyn tuloksissa oli paljon hyvää, mutta toisaalta siinä korostui nuorten kokema yksinäisyys ja ahdistuksen tunteet.

Pandemian aikainen suositus välttää kontakteja on estänyt nuoria tapaamasta ystäviään. Päihteiden käyttö oli vähentynyt: yksi syy saattaa olla, että nuorilla siihen liittyy usein sosiaalisuus. Viime aikoina pinnalla ollut kannabiksen käyttökään ei ollut lisääntynyt yläkoululaisten ja toisen asteen opiskelijoiden keskuudessa. Sitä emme vielä tiedä, miten tilanne muuttuu, kun rajoitukset poistuvat tai niitä lievennetään. Erinomainen tilanne saattaa olla väliaikainen.

Erilaiset indikaattorit, taulukkopylväät, laskevat ja nousevat viivat kertoivat lasten ja nuorten kokemuksista yleisesti. Ne maalaavat yleiskuvaa, mutta jääkö polarisaatio niiden varjoon? Heikoimmassa asemassa oleville nuorille ongelmat ovat kasautuneet entisestään koronan aikana ja päihteiden käyttö on saattanut olla rajua. Arkikokemukset ja aidot nuorten kohtaamiset voivat kertoa meille enemmän tästä ilmiöstä.

Ammattilaiset kertoivat nuorten oireilusta

Kouluterveyskyselyn tuloksissa näkyi koronapandemian aiheuttama hyvinvointivaje. Hyvinvointiareenalla eri alojen ammattilaiset saivat mahdollisuuden vastata muutamaan kysymykseen: Miten hyvinvointivaje konkreettisesti ilmenee? Miten lasten ja nuorten hyvinvointia on tuettu koronaepidemian aikana? Onko poikkeuksellinen tilanne luonut hyviä käytäntöjä lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseen?

Eräs nuorten kanssa työtään tekevä ammattilainen kertoi, että vaikeudet koulunkäynnissä, näköalattomuus, huonommuuden tunne ja matala itsetunto ovat näyttäytyneet epämääräisinä fyysisinä oireina: vatsakipuna, uniongelmina ja syömishäiriöinä.

Yksinäisyyden tunne ja ahdistus ovat lisääntyneet etenkin tytöillä. Nuoret ovat kaivanneet juttelua, kuulumisten vaihtoa ja asioiden tekemistä yhdessä. Yksilöllisen opiskeluhuollon ja psyykkisen tuen tarve nuorilla on selkeästi kasvanut.

Koronapandemia on tuonut esille psykologien liian vähäisen määrän oppilaitoksissa, joten apua mielenterveysongelmiin saa viiveellä. Koulupsykologien työstä pitäisi tehdä houkuttelevampaa, jotta rekrytointi olisi helpompaa. Koulumaailmassa näyttää siltä, että vastavalmistuneet psykologit katoavat muihin tehtäviin.

Poikkeusaika lisäsi oppilaiden saaman tuen kirjoa

Jotain hyvääkin pandemia-aika on tuonut: peruspalveluista on tullut monimuotoisempia. Etävastaanottoja on lisätty, palveluja on kohdistettu niitä eniten tarvitseville ja välillä on järjestetty virkistäviä kävelytapaamisia.

Mukaan on otettu oppilaitospapin palveluja, joita aikaisemmin ei ollut käytetty. Kotiväkeä on tavattu verkossa, mikä on lisännyt vanhempien osallistujamääriä. Oppilaiden hyvinvoinnista on keskusteltu aikaisempaa enemmän ja pohdittu, miten hyvinvointia voidaan tukea entistä systemaattisemmin.

Hyvinvointiviikkoja on järjestetty etänä. Opetukseen on tuotu hyväksi havaittu hybridimalli ja sen uskotaan jäävän osaksi oppilaitosarkea ja oppilashuoltoa. Koronatuki mahdollisti opettajien ja opiskeluhuollon henkilöstön määrän lisäämisen lukioissa. Oppilashuoltotyön tukena käytettiin myös maksuttomia chat-palveluja ja neuvontaa.

Kouluterveyskysely auttaa oppilaitosten väkeä miettimään, mihin työssä pitäisi keskittyä ja minkälaisin menetelmin. Tilastotiedon ja arkihavaintojen pohjalta voidaan päätellä, mihin tukea tulee kohdistaa. Kouluterveyskyselyn myönteiset tulokset pitäisi pitää vähintään yhtä hyvinä jatkossakin.