Kaikilla lapsilla on oikeus turvalliseen peliarkeen ja oikeus tulla aikuisen näkemäksi

Ole vieressä, kun lapsi pelaa. Se voi olla ainutlaatuinen mahdollisuus olla mukana lapsen elämässä ja oppia samalla jotain uutta. Anna lasten peli-ilon tarttua!

Koulut ovat palanneet lähiopetukseen kevään etäopetusjakson jälkeen. Se tuntuu varmasti mukavalta meistä kaikista, sekä oppilaista että koko perheistä. Monet lapset kokivat koronakevään rasittavana. He kaipasivat ystäviään ja koulun tärkeitä aikuisia. Kävi selväksi, miten paljon tarvitsemme arkipäivän rutiineja. Joissain kunnissa osa opetuksesta järjestetään edelleen etäopetuksena tartuntariskin ja karanteenimääräysten takia.

Myös minulle kaikki tuntuu erilaiselta. Mikään ei ole niin kuin ennen. Minä ja monet muut kolmannella sektorilla toimivat ennaltaehkäisevän työn tekijät emme tällä hetkelle pääse kouluihin. Emme voi vierailla kouluissa tai tavata niiden oppilaita – ja se tuntuu raskaalta, kamalan raskaalta.

Työskentelen Pelitaidon koulutussuunnittelijana. Arkisin tapaan kaikenikäisiä peruskoululaisia ekaluokkalaisesta yhdeksäsluokkalaiseen. Keskustelemme siitä, miten digitaaliset pelit vaikuttavat arkeen, kaverisuhteisiin, harrastuksiin ja nukkumiseen. Puhumme myös säännöistä, perheestä ja oman käytöksen merkityksestä netissä.

Usein saan kuulla, että olen ensimmäinen aikuinen, joka on oikeasti osoittanut kiinnostusta oppilaan harrastukseen ja intohimoon. Se on minusta hieman huolestuttavaa. Miksei kukaan ole aiemmin kysynyt lapselta, miten peli toimii? Miksei kukaan ole kysynyt, mitä hyviä puolia siinä on? Mitä lapsi on oppinut pelistä? Tai miksi lapselle tuli paha mieli, kun oma joukkue hävisi? Tai että olen [AS1] vain istunut vieressä! Ehkä[AS2]  katsonut, kun nuori löytää maailman hienoimman timantin Terrariassa tai nauranut mukana, kun nuori pelaa Among usia ja yrittänyt selvittää, kuka on paras huijaamaan muita pelaajia.

Ajattele, millaisia mahdollisuuksia yhdessä pelaamisessa on! Se on ainutlaatuinen mahdollisuus saada uusia näkökulmia lapsen elämään ja samalla tutustua peliin.

Lapsi tarvitsee turvallisia aikuisia jakamaan kokemuksia kanssaan. Sekä hyviä että huonoja. Sekä onnistumisia että epäonnistumisia. He tarvitsevat meitä näkemään heitä ja löytämään sanoja tunteille. Voimme olla myös tukena silloin, kun ystävä tai pelikaveri käyttäytyy huonosti tai kun lapsi itse tekee virheen.

Lapsilla on tarve jakaa peli-iloa muiden kanssa – aivan kuin silloin, kun he rakentavat maailman korkeimman palikkatornin, tekevät viisi maalia jalkapallo-ottelussa tai suoriutuvat hyvin partioleirillä. Itsetunnon rakennuspalat koostuvat yrityksistä ja edistysaskeleista. Kun aikuiset osallistuvat lapsen arkipäivään ja auttavat heitä käsittelemään erilaisia tilanteita – kyllä, silloin lapsemme voivat paremmin. Ja me vanhemmat myös!

On tärkeää osoittaa kiinnostusta asioihin, joista lapsi pitää, vaikka se tuntuisikin hankalalta tai jopa hieman tarpeettomalta. Voisinko minä vain istua sohvalla ja katsella, kun lapsi pelaa? Kyllä, siitä voi aloittaa. Ehkä pelin jälkeen voi keskustella siitä, mitä pelimaailmassa tai koulussa tapahtui, tai ehkäpä pohtia tulevaisuutta. 

Työskentelen pelikasvatuksen parissa ennalta ehkäisevässä mielessä. Tapaan kouluympäristössä lapsia ja nuoria ja keskustelen heidän kanssaan siitä, miten pelaaminen näkyy arjessa. Mitkä ovat pelaamisen hyviä puolia?  Millaisia ilon hetkiä pelaamisesta syntyy? Mutta puhumme myös pelaamisen huonoista puolista sekä siitä, miten voimme yhdessä hallita niitä. Olen kiinnostunut kuuntelemaan, millaisia ajatuksia ja kokemuksia oppilailla on.

Usein puheensorina täyttää luokkahuoneen tunnin aikana – ja se tuntuu hyvältä! Kaikki saavat osallistua, kaikki saavat kertoa, mitä he pelaavat, mitä voivat oppia ja millaisia he toivoisivat sääntöjen olevan, jotta ne toimisivat hyvin kotona. Osa lapsista ei pelaa lainkaan, ja on tärkeää kunnioittaa myös sitä.

Syksyn aikana en ole voinut vierailla peruskouluissa ja tavata oppilaita samalla tavalla kuin ennen koronaa. Mietin nyt paljon niitä lapsia, jotka eivät pääse jakamaan kokemuksiaan, pelkojaan ja vaikeita tilanteitaan. Ehkä erityisesti niitä, jotka ovat olleet mukana jossain, josta he eivät ole uskaltaneet kertoa kotona, koska ovat uskoneet saavansa rangaistukseksi pelikieltoa tai entistä tiukempia sääntöjä.

Lapsella on oikeus turvalliseen aikuiseen, ja kaikki aikuiset voivat antaa lapsille turvaa osoittamalla kiinnostusta lapsen harrastuksiin – silloinkin, kun harrastuksena ovat tietokonepelit. Vanhemmat ovat tärkeintä, mitä lapsella on, ja heidän sanansa ja aikansa ovat arvokkaampaa kuin suurinkaan pelissä löytyvä timantti. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, ja jaettu suru on vain puoli surua.

Lasten oikeuksien viikkoa vietetään 16.–22.11.2020.