Asiallista keskustelua alkoholista vai töppöhöröilyä?

viinipullon korkkeja.

”Kiasma saa haistella Mannerheimin hevosen persettä. Taide tuli valmiiksi 100 vuotta sitten. Miehen tehtävä on parantaa vaimon suoritusta. Vihreät menköön metsään syömään ketunleipiä sen sijaan että litkivät soijamaitolattea Helsingin keskustassa. Jos joku haluaa halata ryssiä tai neekereitä, niin sehän voi aina mennä Venäjälle tai Ruotsiin.”

Että tämmöinen on Viki. Sana on sankarilla hallussa.

Viki ei kuitenkaan ole oikea henkilö vaan Juha Hurmeen luoma hahmo Kansallisteatterin näyttämölle viime kevättalvella. Hurme on tavoittanut Töppöhörössä yhteiskunnallisesti merkittävää mielipideilmastoa, joka on kuplinut viime vuosina yhä voimakkaammin verkon syövereissä. Viki on kuin yhdistelmä keskustelupalstojen töppöhöröjä höystettynä erittäin taitavalla ilmaisulla.
 
Töppöhörö tulee aika ajoin esiin myös alkoholipoliittisessa keskustelussa. Vastakkain on kaksi puolta; sääntelyä puolustavat ja sääntelyä purkavat. Aina välillä jollakin menee kuppi nurin ja silloin puolustajia nimitellään kukkahatuiksi, holhoajiksi, raittiusseuralaisiksi, tyhmiksi, kieltolakilaisiksi ja vaikkapa miksi. Tyylin korvaa alatyylisyys ja mielipiteet muuttuvat faktoiksi joilla voi kätevästi korvata tutkitun tiedon. Tässä keskusteluilmapiirissä käy ilmeiseksi, että jokaisessa meissä asuu pieni töppöhörö. Toisissa se saa ajoittain vallan ja useimmat pitävät sen visusti kätkettynä.

Mikä alkoholipoliittisessa keskustelussa sitten kuumentaa tunteita? Onko kyse yksilön oikeudesta vai siitä, että ”minun” pullooni ette koske?  Jos emme pysty asialliseen keskusteluun alkoholista, onko se jo itsessään sellainen merkki joka osoittaa, että sääntelylle on edelleen tarvetta?

Alkoholikeskustelua leimaa usein tietty mustavalkoisuus. Asiat ovat joko-tai. Aiheen ympäriltä keskustelua on vaikea käydä ilman teilaamista. On helppo lähteä mukaan somemaailman pikkunäppäryyteen ja briljeerata nokkeluudellaan. Eri asia on, edistääkö juuri tämäntyyppinen toiminta alkoholikulttuurin kehittymistä tasapainoisempaan suuntaan vai pitääkö se kiikkulaudan jatkuvassa heiluriliikkeessä.

Niin sääntelyä puolustavat kuin sääntelyä purkavat tavoittelevat parempaa alkoholikulttuuria tahoillaan. Siitä millä ratkaisulla tavoitteeseen päästään, löytyykin sitten eroja. Kuuntelemalla ja toisten mielipiteitä kunnioittamalla suomalaisessa alkoholipolitiikassa voitaisiin kuitenkin ottaa merkittäviä edistysaskelia.