Olet täällä

Veikkauksen monopoli horjuu

30.01.2020
Veikkauksen markkinointi joutui kesällä 2019 myrskyn silmään, ja kiivaana velloneessa keskustelussa koko rahapelimonopolin tulevaisuus kyseenalaistettiin. Kimmokkeena toimi aggressiiviseksi koettu, pelaamista kahvinjuontiin vertaava mainoskampanja.

EU:ssa jokainen jäsenvaltio voi toteuttaa rahapelaamista itselleen sopivimmalla mallilla. EU:n säännöt ovat selkeät: rahapelejä saa säädellä, jos sillä pyritään pelihaittojen ehkäisyyn, rikollisuuden torjuntaan ja kuluttajansuojaan.

Julkinen valta eli Suomessa Poliisihallitus valvoo monopolijärjestelmän toimivuutta. Suomi on perustellut monopolimallia toteamalla sen olevan paras rahapelihaittojen ehkäisyyn. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) arvion mukaan Suomessa on silti noin 124 000 rahapeliongelmaista.

– Lyhyellä aikavälillä Veikkauksella tuskin on mitään hätää, mutta varoja pitäisi suunnata enemmän pelihaittojen ehkäisemiseen. Järjestelmän oikeutus lepää sen varassa, erikoistutkija Jani Selin THL:sta pohtii.

THL:n viime keväänä julkistamassa tutkimuksessa todetaan rahapelihaittojen ehkäisyn jääneen sivuosaan Fintoton, Raha-automaattiyhdistyksen ja Veikkauksen parin vuoden takaisessa yhdistämisessä. Haittojen ehkäisyn sijaan yhdistymisen motivaattorina näyttää olleen ennemminkin huoli rahapelituottojen menettämisestä ulkomaisille nurkanvaltaajille.

Veikkauksen mielestä tutkimus tehtiin liian aikaisin. Pelihaittojen torjunta vie sen mukaan enemmän aikaa.

 

Monopoli vai lisenssi?

Pidemmällä aikavälillä Veikkauksella saattaa THL:n Selinin mukaan olla jo syytä huoleen. Veikkauksen osuus kokonaisrahapelimarkkinoista on noin 90 prosenttia, mutta verkkopelaamisessa tilanne on jo toinen. Siinä osuus jää 70:een prosenttiin. Ulkomaisten yritysten toimintaa verkossa on tällä hetkellä käytännössä vaikea suitsia.

– Nettipelaaminen lisääntyy väistämättä. Kysymys on siitä, miten ulkomaisten, Suomessa ilman toimilupaa toimivien peliyritysten myynti kasvaa. Monopolijärjestelmä joutuu vaakalaudalle viimeistään silloin, jos Veikkauksen omien nettipelien kysyntä hiipuu suhteessa markkinoiden tarjontaan, Selin arvioi.

Suomen kaltainen monopolimalli on Euroopassa enää käytössä vain Norjassa. Myös Ruotsissa otettiin vuoden alusta käyttöön lisenssimalli nettipeleihin, jossa yrityksellä on oikeus rahapelitoimintaan siinä maassa, mihin sillä on lisenssi. Verot maksetaan siihen maahan, jossa pelataan.

Lupajärjestelmällä on puoltajansa. Helsingin yliopiston tutkijan Janne Nikkisen mukaan (Helsingin Sanomat 15.8.2019), monopolijärjestelmä ei ole yksiselitteisesti paras keino ehkäistä pelihaittoja, ja että tutkimustulokset ovat ristiriitaisia. Lisenssijärjestelmän etu hänen mukaansa on, että sen avulla toimijoita voidaan ohjata. Sääntöjä rikkovalta lupa evätään.

Kesällä käydyssä keskustelussa myös silloinen pääministeri Antti Rinne antoi ymmärtää, että Suomessa voitaisiin harkita Ruotsin kaltaista luvanvaraista järjestelmää. Rinteen mielestä myös kauppojen auloissa olevien peliautomaattien sijoitteluperusteet täytyy selvittää.

Monopolin puoltajaksi ilmoittautui muun muassa silloinen tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko (kesk.) toteamalla sen olevan paras vaihtoehto pelihaittojen ehkäisemiseksi.

 

Mukana maailman menossa

Erityisasiantuntija Mari Pajula sosiaali- ja terveysministeriöstä toteaa, että monopolin on muututtava toimintaympäristön mukana.

– Suomessa toimii laittomasti satoja pelisivustoja, jotka haastavat monopolin. Pelaaminen muuttuu nopeampitempoisemmaksi ja siirtyy entistä korkeamman riskin peleihin. Tässä valossa järjestelmälle asetettuja tuotto-odotuksia täytyy tarkastella kriittisesti. Muutokset ovat väistämättömiä. Vuosikymmeniä kestänyt staattinen tila on monopolin osalta ohi, Pajula arvioi.

Veikkauksen rahapelit tuottavat vuodessa noin 1,3 miljardia euroa. Eräiden arvioiden mukaan peräti 60 prosenttia tuotoista tulee nimenomaan ongelmapelaajilta. Summasta noin miljardi euroa korvamerkitään yleishyödyllisiin tarkoituksiin, kuten tieteen, taiteen ja kulttuurin tukemiseen. Lisäksi Veikkaus maksaa tuotostaan 12 prosenttia eli noin 200 miljoonaa euroa valtiolle arpajaisverona.

Rahapelirahoitus jaetaan usein kohteisiin, joita valtion budjetti ei juuri tue. Tuttu slogan ”suomalainen voittaa aina” on iskostunut monen lottoajan selkäytimeen.

Mutta onko rahapelaaminen vain harmitonta viihdettä, jonka tuotoilla rahoitetaan yhteistä hyvää? Kohdentuvatko pelieurot oikein, jos ne kerätään niiltä, joilla ei olisi varaa hävitä? Jostain syystä rahapeliautomaatit näyttävät keskittyneen pienituloisten asuinalueille. Ihmiset pyrkivät parantamaan omaa toimeentuloaan pelaamalla ja samalla aiheuttavat itselleen lisää ahdinkoa.

Hajasijoitettuihin kolikkopeleihin on tosin tulossa viimeistään vuoden 2022 alussa pakollinen tunnistautuminen. Veikkaus arvioi muutoksen laskevan raha-automaattien tuottoa 100–150 miljoonaa euroa.

Pajula muistuttaa, että kaikki rahapelit voivat olla haitallisia: toiset enemmän, toiset vähemmän. Sääntelyllä pyritään pitämään haitat mahdollisimman pieninä. Hän myös tähdentää, että Veikkaus on valtionyhtiö, jonka toiminnasta on säädetty laissa. Sen toimintaan puuttuminen vaatii poliittista päätöstä.

– Moni yhteiskunnallinen toimija on riippuvainen rahapelituotoista. Tämä on osasyy sille, miksi rahapelien toimeenpanossa haittanäkökulmaa ei ole otettu riittävästi huomioon. On vaikea synnyttää aitoa poliittista tahtoa peliongelmien ratkaisemiseksi, kun tehokkailla toimilla on tuotoissa näkyvä hintalappunsa, Pajula pohtii.

 

Tuoton ja tarpeen ristiriita

Suomalaisten rahapelaamista tutkinut Itä-Suomen yliopiston projektitutkija Niko Suhonen toteaa rahapelikeskustelussa usein unohtuvan, että suurimmalle osalle pelaajista kyse on normaalista kuluttamisesta ja ajanvietteestä, josta ei aiheudu sen kummempaa haittaa.

– Aikuisilla ihmisillä on oikeus harrastaa mitä haluavat. Se kuuluu vapaaseen yhteiskuntaan. Silti ei voi myöskään kieltää, että 2–3 prosentille pelaaminen on iso ongelma. Siksi rahapelaamista säädellään lähes kaikkialla maailmassa, Suhonen huomauttaa.

Nettipelaamisen kautta markkinat kuitenkin muuttuvat vauhdilla. Suhonen pitää luonnollisena, että myös Veikkaus joutuu panostamaan markkinointiin ja mainontaan sekä kehittämään tarjontaansa, jotta suomalaiset pelaisivat edelleen myös sen pelejä.

Tuoton tekeminen tuleekin olemaan Veikkaukselle entistä vaikeampaa, kun sen pelit ovat vain osa kansainvälistä tarjontaa.

Ulkomaisten uhkapelisivustojen aggressiivinen markkinointi on Suomen arpajaislain vastaista, mutta silti mainoksiin törmää etenkin somessa, jossa nettikasinot mainostavat estoitta tarjontaansa.

Toisaalta Veikkausvaroista vain 4,5–5 miljoonaa euroa ohjataan pelaamisesta aiheutuvien haittojen ehkäisyyn, tutkimukseen ja hoidon kehittämiseen, kun taas yhtiön markkinointiviestinnän kokonaisbudjetti oli viime vuonna 47,3 miljoonaa euroa.

– Rahapelimarkkinat vaativat aina voimakkaan säätelyn. Lisenssijärjestelmän toimivuudesta on vaikea sanoa vielä mitään, koska Ruotsissakin siihen siirryttiin vasta vuoden alusta. Kannattaa katsoa, millaisia kokemuksia siellä saadaan, Suhonen sanoo.

Lisenssijärjestelmässä säätelijän pitää hänen mielestään olla vielä voimakkaampi, ammattitaitoisempi ja vielä paremmin resursoitu kuin monopolissa, jossa viranomaisvalvonta on yksinkertaisempaa.

– Mitä tahansa muutoksia järjestelmään tehdäänkään, niin uudistukset tulisi valmistella huolella ja taata sääntelyn ehtojen riittävä valvonta, Suhonen huomauttaa.

Teksti: Maarit Seeling 

 
X
CAPTCHA
Vahvista, että olet oikea käyttäjä, etkä botti
3 + 3 =
Ratkaise tämä pieni laskutehtävä ja anna vastaus. Esim. 1+3, anna 4.