Olet täällä

Rahapelaamisen (historialliset) muuttuvat rytmit ja paikat

16.11.2015
1900-luku on rahapelitutkimuksen näkökulmasta suomalaisen rahapelaamisen demokratisoitumisen voittokulkua. Tarkoitan demokratisoitumisella sitä, että vuosisadan alun ”rahapelikieltolain” ajoista (vuoden 1889 rikoslaki kielsi kaiken muun rahapelaamisen paitsi raha-arpajaiset) tultiin tilanteeseen, jossa rahapelaaminen oli sosiaalisesti sallittua ja siihen kannustettiin niin miehiä, naisia, nuoria kuin jopa lapsia. Reilusti alle sadassa vuodessa rahapelaaminen kesyyntyi ja kesytettiin synnillisestä tai rikollisesta toiminnasta osaksi kunnon kansalaisen arkielämää ja arkirytmejä. Mikä osansa tässä muutoksessa oli rahapelaamisen rytmeillä ja rahapelaamispaikoilla?
Rahapelikieltolakia alettiin purkaa vuonna 1926 antamalla lupa raha-arpajaisten pitoon Kansallisoopperalle ja Kansallisteatterille. ”Arpajaiskuumeen” raivotessa 1930-luvulla arpalipuilla keinoteltiin ja ”arpatrokareista” kirjoiteltiin lehdistössä. Huomioitavaa on, että arvonta tapahtui kerran kuukaudessa ja oma voitto oli tarkistettava erikseen ostettavasta arpavoittonumerolehtisestä. Pelaajalla oli siis oltava kärsivällisyyttä.

Raha-automaatteja puolestaan ilmestyi suomalaisiin kaupunkeihin 1920-luvulta lähtien, mutta Raha-automaattiyhdistys eli RAY sai yksinoikeuden niiden pitoon perustamisvuonnaan 1938. Automaatit olivat legendaarisia pajatsoja ja voitot niistä toki sai heti mukaansa, mutta niiden sijoittelua rajoitettiin. Automaatit olivat vuoteen 1946 asti sallittuja vain ensimmäisen luokan eli ”paremman” väen ravintoloissa ja hotelleissa, jotta vähävaraiset ja lapset olisivat suojassa niiltä. Samalla tämä linjaus tarkoitti sitä, että maaseudun ihmiset (joita tuohon aikaan oli vielä ylivoimainen enemmistö suomalaisista) eivät kotikonnuillaan juurikaan pajatsoa päässeet pelailemaan.  Vuonna 1946 sallittiin peliautomaattien sijoittaminen kaikkiin ravitsemusliikkeisiin, ja pajatson kulta-aika koitti myös maaseudulla. Pajatsonpeluu oli kuitenkin muun rahapelaamisen tavoin vahvasti miehistä aluetta: Nuoret tytöt saattoivatkin kapinoida soveliaisuussääntöjä vastaan pelaamalla pajatsoa maitobaarissa eikä paikkakunnan diakonissan ollut soveliasta pelata pajatsoa tai myöhemmin muita raha-automaatteja.

Erilaisten raha-automaattien hajasijoittelu on suomalaisen rahapelikulttuurin ehkä yksittäisin eriskummallisin piirre kansainvälisesti vertailtuna. Se on myös vaikuttanut rahapelaamisen arkipäiväistymiseen ja kertoo omalta osaltaan suomalaisen kulutusyhteiskunnan synnystä 1950-luvulta lähtien. Erilaisia raha-automaatteja sijoitettiin kahviloihin, hotelleihin, huoltoasemille, ja myös ruokakauppoihin eikä niiden ikärajoja juurikaan valvottu, jolloin myös lapset pääsivät niillä pelaamaan. Hajasijoittelun kääntöpuolena on valitettavasti ollut ongelmapelaamisen lisääntyminen nopearytmisten uusien teknologisesti edistyksellisten ja osittain koukuttavienkin raha-automaattien myötä, sillä juuri raha-automaatit ovat aiheuttaneet eniten peliongelmia suomalaisille.

Veikkaus puolestaan perustettiin hävityn talvisodan jälkeen vuonna 1940 keräämään varoja Suomen urheilulle. Veikkauksen ensimmäinen tuote oli (vakio)veikkaus, jonka voittorivi luettiin radiossa kerran viikossa. Sama rytmi jatkui myös loton tv-arvonnassa vuodesta 1971 eteenpäin, jolloin myös lottokupongit piti palauttaa aina monta päivää ennen arvontaa. Yleisesti rahapelitutkimuksessa ajatellaan, että mitä hitaampi rytmi pelillä on sitä vähemmän se aiheuttaa pelaajilleen ongelmia. Veikkaus toi raaputettavat raha-arvat markkinoille 1980-luvun alussa. Niitä puolestaan oli helppoa pikaisesti raaputtaa ja sopivan suuruisen voiton myötä ostaa vaikka heti lisää.  Samoin vuonna 1993 markkinoille tuotu urheiluvedonlyönti pitkä- ja monivetoineen oli nopeatempoinen pelimuoto. Nämä kaikki olivat kuitenkin vain aavistus nettipelaamisen mukanaan tuomista ajallisista ja rytmillisistä muutoksista.  

Liminaalitilalla tarkoitetaan tilaa, jossa normaalit arkielämän säännöt ja normit voidaan hetkeksi unohtaa ja jossa erilaiset estot (myös rahapelaamisen suhteen) heitetään romukoppaan. Tällainen paikka tuntuu olleen ruotsinlaivat, joita kutsun ”tavisten vapauden valtakunnaksi”. Ruotsinlaivamuistitiedossa (eli pelaajien itsensä kirjoittamissa muistelutarinoissa) korostuu laiva ensimmäisen rahapelikokemuksen hankkimispaikkana hyvinkin nuorena lapsena tai sitten sellaisten ihmisten rahapelaaminen, jotka eivät ikimaailmassa maissa olisi pelanneet.

Internet-rahapelaaminen on muuttanut koko 1900-lukulaisen meillä Suomessa kansallisten rahapelimonopolien hallitseman rahapelikulttuurin. Nyt jokainen meistä voi netissä pelata minkä tahansa yhtiön mitä tahansa peliä mihin aikaan tahansa kuinka kauan tahansa ja niin nopealla rytmillä kuin tahansa ilman mitään sosiaalista kontrollia. Nettipelaamisen myötä teknologian rooli onkin rahapelaamisessa korostunut: teknologia todellakin muuttaa pelaamisen muotoja murtamalla ajan ja paikan kahleet!

Riitta Matilainen

Kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri, rahapelitutkija ja Ehkäisevä Päihdetyö EHYT ry:n hallituksen varajäsen.