Olet täällä

Kännin valtakunta on K18

11.03.2016
Mikäs olo?, kuului äitini kysymys aamupalapöydässä, jonka toisella puolella tuijotin lautasta ja toivuin elämäni ensimmäisestä krapulasta. Edellisenä yönä äitini seisoi kotimme ovella ja katsoi kun kaaduin kotimatkani kruunuksi keskelle norjanangervopensasta. Edellisen illan kotibileet saivat minut, 16-vuotiaan, fiksun nuoren juomaan puoli pulloa Minttu-viinaa lähes yhdeltä istumalta.

Aamupalapöytä ja häpeän tunne on painunut tiukasti mieleeni. Olin tuottanut pettymyksen. Äidin ei tarvinnut sanoa mitään. Eikä hän sanonut. Hän tiesi missä olin ollut, kenen seurassa ja että häpesin tekoani. Alkoholi jäi pariksi vuodeksi.

Onko sopivaa että 16-vuotias tai vielä tätä nuorempi juo itsensä humalaan? Ei, ei ole. Kysyin näkemyksiä ystäviltäni ja jokainen heistä vastasi kieltävästi, oli henkilöllä omia lapsia tai ei. Moni kuitenkin totesi alkoholin olevan mukana nuorten vapaa-ajanvietossa. Tämän kertovat myös tilastot. Vaikka nuorten humalajuominen on vähentynyt viimevuosien aikana, on suomalaisnuorten juomatavat silti eurooppalaisittain kosteat ja kovat. Tuoreimman Nuorten kouluterveyskyselyn mukaan 14-vuotiaista viisi prosenttia sanoo juoneensa itsensä tosi humalaan vähintään kerran kuussa. 16-vuotiaista joka viides ilmoitti olleensa humalassa. Lienee tarpeetonta todeta, mitä haittoja nuorten – tai tarkemmin ottaen lasten humalatilasta voi seurata, niin lapsen terveydelle kuin tämän turvallisuudelle. Lapsi ja alkoholi eivät yksinkertaisesti kuulu yhteen. Ja joka ikinen kerta kun toteamme, kuinka hankalaa nuorten juomiseen on puuttua, sitä vahvemmin uskomme siihen myös itse. Vanhemman ei tarvitse olla päihdeasiantuntija nostaakseen ilmoille kysymyksen, juovatko kaverisi alkoholia tai oletko sinä juonut.

Ikuisuusaihe, nuorten juominen herätti uudelleen kiinnostukseni luettuani tuoreen tutkimuksen ruotsalaislasten juomatavoista. Laajassa kyselytutkimuksessa kysyttiin vanhemmilta, tietävätkö he lasten päihteidenkäytöstä. Samojen vanhempien jälkeläisiltä kerättiin tieto, miten paljon nämä juovat ja minkälaisia muita päihteitä lapset käyttävät. Tutkimuksen mukaan vain 6 prosenttia seitsemäsluokkalaisten vanhemmista tiesi lapsensa juoneen itsensä humalaan. Yhdeksäsluokkalaisten kännikokemuksista tiesi 26 prosenttia vanhemmista.

Kasvattajalla on vastuu puhua alkoholista ja selittää, miksi alkoholi ei sovi lapsille eikä nuorille. Alkoholista pitää puhua siinä missä muustakin. Harva teini-ikäinen haluaa vuodattaa menojaan ja ajatuksiaan vanhemmilleen. Useimpien perheiden sisäinen keskustelu kääntyy noina maagisina vuosina tuhahtelujen ja yhden sanan vastausten toistuviksi sarjoiksi. Vaikkei lapsi oma-aloitteisesti kerro menemisistään ja kavereiden kanssa puuhatusta ajasta, on vanhemman tehtävä kysyä ja olla kiinnostunut. Kysyminen on välittämistä. Sen lapsikin ymmärtää.

Avainsanat: 
Alkoholi nuoret
 
Sara Salomaa
EHYT ry