Olet täällä

Tippa murheeseen, koko pullo yksinäisyyteen

01.03.2017
2000 -luvun alussa erään vanhusten palvelutalon alakerrassa oli ravintola, josta asukkaat saivat ostaa viiniä ruuan kanssa tai käydä vaikkapa yömyssyllä ennen nukkumaan menoaan. Se tuntui minusta nuorena työntekijänä edistykselliseltä ja eurooppalaiselta, sillä aikaisemmissa hoiva-alan työpaikoissani alkoholi kuului lähinnä kiellettyjen aineiden listalle. Syynä siihen oli huono yhteisvaikutus vanhusten käyttämien lääkkeiden kanssa, pelko kaatumisesta tai häiriökäyttäytymisestä.

Valtaosa talon asukkaista ei kaivannut arkeensa alkoholia, muutamat nauttivat konjakin viikonloppunsa iloksi ja paria miestä piti toppuutella liiallisen käytön vuoksi. Silloiset asukkaat olivat siis hyvin tyypillinen läpileikkaus sukupolvestaan. Nyt vanhenevat sukupolvet ovat toista maata. Naiset ovat opetelleet juomaan miesten tavoin. Moni miehistä on tottunut hakemaan viikonloppupullosta rohkeutta ja tulkkia tunteilleen. Se näkyy nyt myös vanhustyössä.

Suomessa on vasta viime vuosina havahduttu ikäihmisten päihteidenkäyttöön. Vaikka ilmiö ei ole aivan uusi, siitä ei ole syystä tai toisesta puhuttu samalla tavalla kuin työikäisten tai nuorten päihteidenkäytöstä. Siihen puuttumiseen ei ole myöskään ollut riittävästi ehkä halua, saati keinoja ja osaamista. Alkoholinkäyttö on ikääntyneiden keskuudessa lisääntynyt selvästi ja joissakin tapauksissa voidaan puhua jo suoranaisesta ongelmasta. 

Asiaan on syytä pysähtyä nyt senkin vuoksi, että maamme ikärakenne on muuttumassa. Ihmiset elävät yhä pidempään ja vanhusväestön määrä lisääntyy. Jos kehitys jatkuu samankaltaisena, meillä on tulevaisuudessa myös entistä enemmän ikääntyneitä, joilla päihteidenkäyttö ei ole hallinnassa. Se tarkoittaa entistä suurempaa palvelun tarvetta yhteiskunnalta, mutta ennen kaikkea heikentää ikääntyvän omaa terveyttä ja hyvinvointia. 

THL:n mukaan kasvaneelle päihteidenkäytölle on useita syitä. Kulttuurisesti esimerkiksi alkoholinkäytöstä on tullut hyväksyttävämpää. Alkoholin saatavuus on helpottunut ja sen käyttö on arkipäiväistynyt. Sukupuolten väliset erot ovat myös tasoittuneet, ja erityisesti naiset juovat enemmän kuin aiemmin. Kaikkein eniten ikääntyneistä juovat juuri eläkkeelle päässeet. THL:n tutkimuksen mukaan noin kolmasosa yli 65-vuotiaista alkoholin ongelmakäyttäjistä alkoholisoituu vasta keski-iän ylittämisen jälkeen. 

Työikäisillä mahdollinen perhe ja työ tuovat usein sisältöä elämään, mutta eläkkeelle jäädessä työelämästä poistumisen jättämään tyhjiöön on helppoa hakea sisältöä päihteistä. Myös vapaus viettää päivänsä ilman velvollisuuksia voi houkuttaa elämään kuten lomalla. Ikääntyessä taas omat sairaudet, läheisten menetykset ja siitä seuraava yksinäisyys voivat saada tarttumaan pulloon. Yksin pärjäämistä korostavassa yhteiskunnassamme aivan liian moni ikääntynyt tuntee olonsa yksinäiseksi. 

Yksinäisyyteen puuttuminen on toimivaa ehkäisevää päihdetyötä. Eläkkeelle jäävän on tärkeää kokea edelleen olevansa tarpeellinen, vaikkapa liikuntavammaisen kulttuuriystävänä tai päiväkodin vierailevana vaarina. Yksinäisyyden sijaan me tarvitsemme yhteisöllisyyttä. Perustan sille voi kunta luoda kaavoituksellaan, etsiä erilaisia tapoja esimerkiksi kulttuurin ja liikunnan keinoin saattaa ihmiset yhteen sekä vanhusten kotiin säilömisen sijaan kehittää yhteisöasumista. Modernin palvelutalon alakerrassa ei tulevaisuudessa ole alkoholiravintolaa, vaan sen sijaan ikäihmisen naapurissa asuu kauppa-asioissa auttava opiskelija, jonka kanssa torstaisin nautitaan yhdessä lettuja makean hillon kera - kerrostalon alakerran yhteiskeittiössä.

 
Kristiina Salonen
Kansanedustaja, SDP