Olet täällä

Kaukaa viisas

15.03.2017
Kuntavaalit ovat kulman takana. Tulevaisuuden kunnat saavat keskittyä päätöksenteossa sivistys- ja elinkeinopolitiikkaan, kun raskaat sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät maakuntien leveämmille harteille. Kunnan rooli asukkaiden terveyden ja hyvinvoinnin sekä kunnan elinvoiman edistäjänä kasvaa merkittävästi.

Näen maakuntauudistuksen suurena mahdollisuutena kuntapäätöksenteolle ja ennen kaikkia kuntien asukkaille: kunnat voivat jatkossa laittaa lisää paukkuja terveyden edistämiseen ja ehkäisevään työhön. Juuri sinne, missä palveluiden tuottaminen maksaa marginaalisesti verrattuna raskaan sosiaalihuollon tai sairaanhoidon kustannuksiin.

Jospa viimein pääsisimme paremmin irti rikki menneen asian korjauksen korkeista kustannuksista ja satsaamaan aidosti rikkoutumiselta varjeluun. Satsaukset tulevat moninkertaisena takaisin niin perhe-, nuoriso-, koulutus-, kulttuuri- kuin liikuntapolitiikassa.

Esimerkiksi perheiden auttaminen ajoissa kevyinä kotiavun palveluina tulee monin verroin edullisemmaksi kuin kalliimmat lastensuojelun palvelut, joihin on turvauduttava tilanteiden mentyä liian pitkälle. Vastaavasti liikuntapalveluiden tarjonta ja parempi saatavuus edesauttavat kuntalaisten terveyttä ja vähentävät sairaanhoidon menoja. Vastaavia esimerkkejä löytyisi kymmeniä, ellei satoja.

Toivon kuntapäättäjille kykyä ymmärtää ehkäisevän työn sekä varhaisen tuen palveluiden arvon. Kompastuksen mahdollisuuskin uudessa aluemallissa piilee, kun kunta ei pääse mittaamaan menestymistään ehkäisevässä työssä sosiaali- ja terveydenhuollon kuluissa vastuun niistä siirtyessä maakunnille.

Toivon tulevilta kuntapäättäjiltä myös vastuuta tehdä päätöksiä, joiden tavoitteena on hyvinvoiva kuntalainen riippumatta siitä, onko päätöksenteolle suoraa taloudellisesta kannustinta. Terve ja hyvinvoiva kuntalainen on aina kunnan etu, ja se heijastuu kulurakenteessa myönteisesti myös muille kuin sosiaali- ja terveydenhuollon sektoreille.

Olen pienten koulujen puolestapuhuja. En halua asettaa kouluja vastakkain niiden koon perusteella, mutta niin omat kokemukseni kuin monet mutu-tietoa pitemmälle menevät arviotkin osoittavat, että asukkaita lähellä olevat koulut ovat parhaimmillaan upeita, yhteisöllisiä oppimisympäristöjä lapsille ja nuorille.

Aivan liian usein pienet koulut joutuvat kunnissa kuitenkin liipaisimelle, kun haetaan nopeita säästöjä. Esimerkki toisensa jälkeen on jälkiviisaasti osoittanut, että lopulta kustannussäästöjä ei lakkauttamisesta ole syntynyt. Tilojen muutostarpeita oppilaiden uusissa kouluissa ja koulukyytikustannuksien nousua ei osata laskea oikein kustannusvaikutuksia arvioitaessa.

Kustannussäästöjen jäädessä olemattomiksi tai vähäisiksi toivoisi, että vaakakupissa painaisivat myös oppilaiden koulukyydityksiin käytettävä aika ja vaikutukset alueen elinvoimaan. 

Näillä esimerkeillä tahdon kannustaa kuntapäättäjäksi ihmisiä, jotka haluavat tehdä kaukaa viisasta politiikkaa. Ihmisiä, jotka näkevät varhaisen tuen ja ehkäisevän työn merkityksen ihmisten hyvinvoinnille ja kuntatalouksille. Ihmisiä, jotka haluavat tehdä kunnista aidosti mahdollistajia. Kunnat ovat edelleenkin demokratian perusyksikköjä, ihmisten yhteisöjä.

Hanna Kosonen

kansanedustaja (kesk.)

 
Hanna Kosonen