Olet täällä

Hyvinvointiin eli ongelmien ehkäisyyn kannattaa investoida

22.03.2017
Hallituksen suunnittelemat maakunta- ja sote-uudistukset ovat tuoneet mukanaan melkoisen määrän kysymysmerkkejä kuntavaalikeskusteluihin. Kaikki tietävät, että isoja mullistuksia on luvassa, mutta niiden lopullisesta laajuudesta ei kukaan tiedä vielä mitään.

Se on kuitenkin selvää, että kuntien vastuulle jää ennaltaehkäisy - eli kaikki ne matalan kynnyksen palvelut ja toiminnot, jotka tukevat hyvinvointiamme. Moni on ehkä aiheestakin huolissaan siitä, miten ennaltaehkäisevien palveluiden käy, jos kunnat eivät enää vastaa sosiaali- ja terveydenhuollosta.

Olen useissa tilaisuuksissa kuullut kysymyksen: Onko kunnilla enää mitään kannustimia panostaa ennaltaehkäisyyn, kun siitä säästyvät menot näkyvät maakuntien eivätkä kuntien budjeteissa?

Kysymys kiteyttää kuntatalouden rakenteellisen ongelman. Ennaltaehkäisy on ollut kroonisesti aliresursoitua jo pitkään.Kaikki tietävät, että nuorisotyö, työpajatoiminta, neuvolat ja kulttuuritoiminta kannattavat, mutta tästä huolimatta ne joutuvat jatkuvasti leikkurin alle taloudellisesti vaikeina aikoina. Lisäksi osaa näistä toiminnoista vaivaa ainaisesta projektirahoituksesta johtuva lyhytaikaisuuden, pirstoutumisen ja epävarmuuden ongelma. Väliaikaisrahoituksen varaan on vaikea rakentaa pitkäjänteistä toimintaa.

Sosiaali- ja terveyspolitiikka pitää alkaa nähdä investointina kuluerän sijaan.

Monet karsastavat sosiaalisen tai hyvinvointi-investoinnin käsitettä, koska he eivät halua sotkea liiketaloudellista terminologiaa sosiaali- ja terveyspolitiikan universalismiin ja oikeusperustaisuuteen pohjautuvaan käsitteistöön. Mielestäni puhe hyvinvointi-investoinneista kuvastaa kuitenkin juuri sitä ajattelumallin muutosta, jota kuntatasolla tarvitaan.

Samalla tavoin kuin julkinen investointi tiehankkeeseen tai asuintaloon maksaa itsensä takaisin palkkoina ja kasvaneena kulutuksena, näkyvät panostukset varhaiskasvatukseen, perheiden kotipalveluun tai neuvontaan syrjäytymisen ja työttömyyden vähentymisenä.

Hyvinvointi-investointien politiikalla voidaan antaa ihmisille mahdollisuuksia rakentaa elämäänsä. Se ehkäisee tarvetta myöhemmin tehtäville, ongelmia korjaaville ja monesti inhimillisesti vaikeammille toimenpiteille.

Hyvinvointi-investointien politiikka on myös keino havainnollistaa talous- ja sosiaalipolitiikan keskinäistä riippuvuutta ja rikkoa vanhentunut käsitys siitä, että sosiaali- ja terveyspoliittiset panostukset olisivat vain kuluerä.

Tämä puoli kuntien tehtäväkentästä korostuu entisestään seuraavalla kuntavaalikaudella. Tässä tilanteessa kattavalle hyvinvointi-investointien ohjelmalle on suuri tarve. Taloudellisten panostusten lisäksi on mietittävä tarkkaan, mitä tehdään ja miten.

Ehkäisevä työ kannattaa. Nimeämällä ehkäisevän työn koordinaatiosta vastaava taho ja luomalla toimivat, sektorirajat ylittävät rakenteet ehkäisevän työn toteuttamiseksi kunnat voivat helpottaa projektirahoituksen kirousta myös toiminnallisesti.

Maakunta- ja sote-uudistusten suurista kysymysmerkeistä huolimatta on selvää, että kunnilla on keskeinen vastuu tehdä itsestään varhaisen tuen edelläkävijöitä. Tämä vaatii päättäjiltä ennakkoluulotonta suhtautumista ja kunnan kokonaisedun ymmärtämistä.

 
Li Andersson
Vasemmistoliiton puheenjohtaja