Olet täällä

ånni tuo uusia näkökulmia päihdekasvatukseen

24.02.2017
Päihteet näkyvät ja kuuluvat arjessa, ja siksi jo alakouluikäiset haluavat keskustella aiheesta vanhempiensa kanssa. Monikulttuurisessa Suomessa perinteinen päihdekasvatus ei tavoita kieli- ja kulttuurivähemmistöjä. Näistä lähtökohdista ånni-hanke uudistaa suomalaista ehkäisevää päihdetyötä.

ånni -hanke käynnistettiin kysymällä varsinaissuomalaisilta 5. ja 6. luokkalaisilta sekä heidän vanhemmiltaan näkemyksiä päihdekasvatuksen tarpeista.

– Aikuiset vastasivat, ettei aihe ole ajankohtainen. Lapsia haluttiin suojella ikäviltä asioilta, kertoo EHYT ry:n koordinaatiopäällikkö Leena Sipinen.

Mutta lapset olivat eri mieltä: he halusivat tietoa päihteistä.

Humalaisia kadun kulmissa, nuorisojoukkoja pussikaljoineen puistoissa, kesäterasseja oluenjuojineen, televisiosarjoja, joissa juodaan ja poltetaan. Päihteet näkyvät lasten arjessa.

Alkoholi on usein mukana kotikulttuurissakin, ja vaikka käyttö olisi kohtuullista, saattaa alkoholi lasten mielissä saada mystisiä piirteitä kiellettynä aikuisten juomana.

– Päihteet ovat läsnä yhteiskunnassamme, haluttiinpa tai ei, ja niistä on hyvä puhua jo ennen teinivuosia, ettei lapsi jää yksin asian kanssa, Sipinen toteaa.

Tärkeintä on uskallus

Miksi päihteitä on olemassa? Kuka keksi alkoholin? Onko silloin kivaa, kun on humalassa? kysyvät lapset.

Sipinen tunnustaa, etteivät ammattilaisetkaan osaa vastata kaikkiin lasten kysymyksiin, mutta ne toimivat hyvinä keskustelun avauksina. Tilaisuuteen voivat tarttua vanhempien lisäksi esimerkiksi harrastustoiminnan vetäjät ja valmentajat. ånnin ajatus onkin, että koko kasvatusyhteisö osallistuisi päihdekasvatukseen. Vastuuta ei pidä jättää yksin kouluille.

Miten sitten lapselle pitäisi kertoa päihteistä?

– Ihan normaalin arkitietämyksen tasolla, Sipinen rohkaisee.

– Kyse ei ole rakettitieteestä, kun 10-vuotiaan kanssa asioista keskustelee, ja faktatiedoista voi tarvittaessa ottaa selvää. Tärkeintä on, että uskaltaa ja haluaa puhua, sillä asiathan eivät mihinkään häviä sillä, ettei niistä puhuta.

ånnissa on kolme pilottiryhmää

Ikäsensitiivisyyden lisäksi ånni-hankkeessa selvitettiin myös kulttuurisensitiivisyyttä.

– Monikulttuurisessa Suomessa tarvitaan uudenlaista lähestymistä ehkäisevään päihdetyöhön. Jotta viesti menisi perille, on meidän tunnettava kohderyhmä, eikä toimia vain perinteisellä suomalaisista lähtökohdista rakennetulla mallilla, Sipinen sanoo.

ånni-hankkeen piloteiksi valittiin ruotsin-, venäjän- ja somalinkieliset kolmella paikkakunnalla.

Kieli- ja kulttuuriryhmissä selvitettiin lasten ja vanhempien käsityksiä päihteistä, miten he haluavat niistä puhuttavan ja mitkä ovat heidän tarpeensa ja toiveensa ehkäisevän päihdetyön tekemiseen.

– Kulttuuritaustasta riippuen kanavat ja avainhenkilöt vaihtelevat. Onkin tärkeää ensin hankkia tieto yhteisöstä ja vasta saadun tiedon pohjalta kehittää toimintamalleja.

Siinä tavassa, jolla päihdetyötä halutaan tehtävän, on eroja.

Ruotsinkielisten parissa toteutettiin ensimmäinen pilotti ja toimintamalli Juteltaisko? Siinä yhteistyötä tehtiin tiiviisti koulujen kanssa. Venäläistaustaiset sen sijaan eivät pitäneet koulua sopivana paikkana päihdeasioista puhumiseen, vaan heille perhe, suku ja vertaiset ovat oikeampi toimintaympäristö. Pilotissa kehitettiin tämän tiedon perusteella toimintamalli, jossa päihdeasioita voi käsitellä äitien ja isien kesken pienryhmissä heidän vapaa-ajallaan.

Somaliväestön kanssa tehtävässä ehkäisevässä päihdetyössä tärkeitä vaikuttavia tahoja ovat uskonnolliset yhteisöt, moskeijat ja koraanikoulut.

Perhekäsitys eroaa eri kulttuureissa ja sekin on otettava huomioon päihdeasioista puhuttaessa. Tärkeää on selvittää, kenen kanssa puhutaan, jotta viesti menee perille. Esimerkiksi venäläistaustaisilla isoäitien rooli perheissä on vahva, ja somalinkielisillä vanhemmat sisarukset toimivat esimerkkeinä nuoremmille.

– Lähtökohtana ånni-hankkeessa on ollut suomalaisen ehkäisevän päihdetyön kehittäminen, mutta mukana on myös oppimisen ajatus: eri kulttuureilta voimme siirtää hyviä toimintamalleja muillekin. Kaikilla kulttuureilla on annettavaa toisilleen, Sipinen sanoo.