Olet täällä

Minä ja alkoholin vuosikymmenet

11.04.2016
Norminpurkutalkoopuheiden yhdistäminen alkoholipolitiikan tekoon pohdituttaa paljon tätä entistä terveystiedon opettajaa. Ei sillä, etten yksityisyrittäjien tyttärenä ymmärtäisi, miten vaikeaa yrittäminen Suomessa on ja miten monet byrokratian kiemurat ärsyttävät. Miksi kuitenkaan esimerkiksi ravintoloitsijan tai kauppiaiden etu menisi isäni ja äitini yrittäjyyden edelle?

TÄTÄ KYSYN SIKSI, että muistan ne kerrat, jolloin vanhempani tuskailivat yritystensä kanssa kun jokin tärkeä tilaus tai asiakaskäynti meni huonosti tai kokonaan sivu suun. Syynä tähän oli, että työntekijälle oli alkoholi maistunut liikaa. Eikö siis yhteiskunnan pitäisi tukea kaikkia yrittäjiä tasapuolisesti ainakin niin paljon kuin mahdollista? Hyvällä alkoholipolitiikalla pystytään vähentämään työelämän alkoholihaittoja - tutkitusti.

Olen sen ikäinen, että elinaikanani alkoholinkäyttö on kaiken kaikkiaan nelinkertaistunut, naisten osalta seitsenkertaistunut. Aikaa jolloin keskiolut vapautui kauppoihin vuonna 1969, en muista, mutta tuolloin alkoholin kulutus singahti nousuun. Sitä yritettiin hieman hillitä 1970-luvun puolessa välissä hintoja korottamalla. Tästäkään minulla ei ole vielä omakohtaisia muistikuvia. Kulutuksen hurjaa kasvua saatiin veronkorotuksella hieman taittumaan, suunta oli kuitenkin selkeä edelleen. Samaa tahtia nousivat niin alkoholikuolleisuus kuin muut pienemmät haitat.

Opiskeluaikani yliopistossa osui 1980 ja 1990 luvun taitteeseen, jolloin alkoholinkulutus kasvoi taas hieman jyrkemmin. Tuolloin alkoholikulttuurissa tapahtui asia minkä muistan hyvin opiskelijan yöelämästä. Harvoin sitä tuli nautittua keskiolutta vahvempaa olutta ravintolassa, vaikka se olisi ollut mahdollista. Siirryttiin siis nelosesta kolmoseen, ihan vapaaehtoisesti. Olut linkittyi monella tapaa jo silloin opiskelemaani aineeseen eli liikuntaan. Täytyykin myöntää, että olin Olvi-viestissä Suomenmestaruuden voittaneessa sekaviestijoukkueessa. Ne, jotka Jyväskylässä ovat opiskelleet, muistanevat viestin idean. Jätän sen nyt muille mielikuvituksen varaan. Onneksi se ei kuitenkaan ole jäänyt urheilu-urani ainoaksi suomenmestaruudeksi.

Laman iskiessä 1990-luvun alkaessa, valmistuin vuonna 1992 ja suuntasin Haapavedelle ensimmäiseen liikunnanopettajan virkaani. Ystäviä tuli jossakin vaihetta syksyä käymään luonani ja järkytykseksemme totesimme, että kunnan alueelta ei keskiolutta saanutkaan kaupasta vaan piti suunnata Alkoon. Se tosin löytyi jo tuolloin, kiitos laajan Alkon verkoston. Sittemmin Haapavedellekin keskiolut tuli kauppoihin, osan sitä jyrkästi vastustaessa. Laman aikana alkoholinkulutus laski Suomessa, kunnes vuonna 1995 uusi alkoholilaki toi mm. siiderit kauppoihin ja kioskeihin ja tämän vapauttamisen kautta alkoholin kulutus lähti taas nopeaan kasvuun.

Haapavesi jäi taakse ja suuntasin Mäntsälään. Oman talon osto ja Euroopan kierrokset kesäisin pitkistä opettajan lomista nauttien veivät välillä talouden tiukille. Muistan usein miettineeni, mistä säästäisin. Alkoholi oli yksi asia: siideriä ei tullut useinkaan ostettua, vaikka saunan jälkeen sen olisi tuohon aikaan halunnut nauttia. Syynä oli yksinkertaisesti hinta - ja hyvä niin. Samalla pysyivät linjatkin ihan suhteellisessa kunnossa, mikä tietenkin oli etu liikunnanopettajan hommissa.

Alkoholin hintaan tuli selkeä muutos vuonna 2004 verojen alenemisen kautta ja tuolloin rehtorina työskennellessäni huomasin muutoksen. Suhteellisen hyvätuloisena minäkin kiinnitin huomiota alkoholin hintaan ja siihen, että sitä tuli ostettua viikonlopuksi aikaisempaa hieman enemmän, kun se ei ollut enää niin kallista. Minulle on siis turha tulla sanomaan, että ei se hinta vaikuta kuinka monta olutta kaupasta ostetaan. Minuun se on ainakin vaikuttanut, enkä usko olevani tässä poikkeus.

Onneksi veroja on taas nostettu vuodesta 2008 lähtien, kun huomattiin, että alkoholin kulutus ja sitä kautta yhteiskunnalle tulevat haitat lähtivät nousuun. Ja näin olemme nyt päässeet viime vuosina nauttimaan alkoholihaittojen laskusuunnasta kulutuksen laskiessa suurin piirtein samalle tasolle kuin mitä se oli vuonna 2004. Mitä minulle on tässä viime vuosina tapahtunut? Mieliviinini on Zenaton Amarone  ja maksan mielelläni suuremman summan kun haen sen Alkosta maukasta ruokaa kruunaamaan. Välillä myös poreileva kuohuviini maistuu hyvässä seurassa. Mutta en edes muista, koska olisin alkoholia käyttänyt niin, etten olisi seuraavana päivänä pystynyt lähtemään lenkille. Lenkki antaa sitä potkua elämääni, mistä olen totaalisen riippuvainen.

Kun puhumme alkoholipolitiikan vapauttamisesta, ei omana elinaikanani ole siis oikeastaan muuta tehty kuin vapautettu alkoholin saatavuutta tai laskettu sen hintaa, poikkeuksena siis 1970-luvun ja vuodesta 2008 alkaen tehdyt veronkorotukset. Liberalisoinnin ja normienpurun vaikutukset ovat nähtävissä alkoholin kulutuskäyrästä sekä alkoholikuolleisuuskäyrästä. Valitettavasti.

 
Kristiina Hannula
Toiminnanjohtaja, EHYT ry