Olet täällä

Alkoholi sopii tarjottavaksi järjellä ja sydämellä

01.04.2016
Talvisin juon eniten kuivaa valkoviiniä. Riesling on ikuinen suosikkini, erityisesti itävaltalaiset maistuvat. Mielellään ravintolassa, ystävien kanssa. Kesällä perinteiset pussikaljat saavat suuni kääntymään hymyyn. On ihanaa makailla puistossa ja ottaa muutama olut tai siideri. Puhumattakaan kuohuviinistä ja gin and tonicista. Niiden kanssa olen solminut lämpimän toverillisen suhteen.

Suhteita olen solminut myös alkoholin ollessa läsnä. Hyviä ystävyyssuhteita ja hauskoja romansseja. Alkoholi on auttanut näiden liekkien syttymiseen ja ollut läsnä kun nuotiota on kohennettu vahvempaan roihuun.

Mutta miten pitäisi ajatella väitteistä, että valtio puuttuisi liiaksi minun ja cavan väliseen suhteeseen. Sosiaalipolitiikkaa ja yhteiskunnan hyvinvointia seuraavana kansalaisena minun on vaikea ymmärtää keskustelua holhoavasta alkoholipolitiikasta. Ostan alkoholia silloin kun haluan, enkä ole kehittänyt sen hinnastakaan itselleni ongelmaa. Mietin usein, kuinka paljon hallituksen suuret päätökset, kuten veropolitiikkaan tehtävät muutokset vaikuttavat ihmisten elämään. Yhtälailla kuntien päätökset nostaa kunnallisveroa, korottaa päivähoidon tai terveyskeskusten maksuja vaikuttavat suoraan siihen, minkä verran pakollisten menojen jää rahaa käytettäväksi. Nämä asiat saavat minut pohtimaan, mitä valtio minulta ottaa ja minkälaista vastinetta koen koko yhteiskunnan siitä saavan.

Sen sijaan kun päätetään alkoholin kaltaisesta aineesta, joka tuottaa valtavia yhteiskunnallisia ongelmia ja aiheuttaa inhimillistä kärsimystä, on perusteltua säilyttää valtiovallan veto´oikeus. Suomessa on aivan liikaa perheitä, joiden lapset eivät kasva seuraten kohtuullista alkoholinkäyttöä. On aivan liian monia, jotka joutuvat kantamaan huolta juovan läheisensä hyvinvoinnista ja terveydestä. On aivan turhan monta lääkärin tai poliisin työvuoroa, jotka kuluvat meidän tavallisten, humaltuvien suomalaisten juomaretkien korjailuun.

Mitä enemmän alkoholista puhutaan, sitä vahvemmin ajattelen alkoholipolitiikan olevan syvällä hyvinvointiyhteiskunnan peruskivessä. Kysymys kuuluu, suojellaanko heikompia ja ymmärretään omassa elämässä näkyviä pieniä rajoituksia, jotta muiden hyvinvointi lisääntyy? Ajatellaanko kokonaisuutta ja yhteiskunnan tasapainoa ennen omia tarpeitamme? Vai onko minun haluni saada ostaa valkoviinipullo lähikioskista, mihin kellonaikaan tahansa vahvin voima vaatia muutoksia alkoholipolitiikan linjaan? Rivikansalaisena en halua kontolleni sitä taakkaa, että minun haluni vaikuttaisi kielteisesti tuhansien ja tuhansien suomalaisten elämään. Minun ja cavan väliseen suhteeseen mahtuu myös valtiovalta. Se ei ole kolmas pyörä, vaan välttämätön kylmäkalle, joka pitää meidän intohimomme liekkiä sopivan vahvuisena.

 
Sara Salomaa
EHYT ry